Ruumiinosan nimitys kainalo on vanha perintösana. Sanaa käytetään kaikissa suomen lähisukukielissä eli itämerensuomalaisissa kielissä (vrt. viron kaenal). Lisäksi sana on käytössä saamelaiskielissä sekä muissa sukulaiskielissä (vrt. unkarin hón ’kainalo’ ja hónalj ’kainalon kuoppa, kainalon alus’).
Unkarin ja monen muun etäsukukielen sanat antavat aiheen epäillä, että kainalo olisi alun perin ollut yhdyssana, jossa yhdistyvät kaksi sanaa. Toinen olisi ollut ikivanha kainaloa tai olkapäätä tarkoittanut sana (ehkä *kana) ja toinen sana ala, joka on käytössä suomessakin. Kainalo olisi siis alun perin ollut ”olkapään alla oleva”. Yhdyssanaoletus saa tukea myös siitä, että ikivanhat perintösanat ovat yleensä yksi- tai kaksitavuisia.