Karhujupukka on korkea ja jyrkkä vaara Ylitorniolla. Suomalaisessa paikannimikirjassa (2007) kerrotaan, että nimen jälkiosa jupukka tarkoittaa vaaran korkeaa lakea, kun taas alkuosa viitannee karhujen pesimiseen tai muotoon.
Jupukka esiintyy murresanana suppealla alueella Pohjois-Suomessa ainakin Kittilän, Kolarin, Pellon, Rovaniemen ja Ylitornion kunnissa sekä Ruotsin puolella Övertorneån ja Tärännön, nykyisen Pajalan kunnissa (Kirsti Aapala, Maankohoumien nimitykset Paulaharjun Suomen Lapissa, 1992). Suomessa jupukkaa on käytetty nimenosana Karhujupukan lisäksi monissa muissakin paikannimissä, kuten Pellon Jupukassa, Kittilän Haisujupukassa, Kuusijupukassa ja Palojupukassa, Kolarin Halijupukassa eli Jupukassa ja Rovaniemen Kirvesjupukassa. Kohoumien nimissä jupukka esiintyy yleensä nimen loppuosana.
Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston Kittilän kokoelmassa jupukkaa on kuvailtu korkeaksi, jyrkkäseinäiseksi ja kivikkoiseksi vaaraksi tai vaaran laeksi, Rovaniemen ja Kolarin kokoelmissa (pieneksi) korkeaksi ja kiviseksi vaaraksi tai harjanteeksi, Rovaniemellä myös avokallioksi suon keskellä, Ylitornion kokoelmassa teräväksi vaaran laeksi tai ympäristöstään äkkijyrkästi kohoavaksi kumpareeksi ja Pellon kokoelmassa kapeaksi, tornimaiseksi vaaraksi, jossa on suippokärkinen laki.
Vaarojen ja lakien lisäksi jupukkaa on käytetty nimenosana muissakin kohoumien läheisissä luontonimissä. Ylitorniolla maankohoumien vieressä sijaitsevat Jupukkajärvi, Jupukanlampi, Jupukkalehto ja Jupukkaoja sekä esimerkiksi Kolarissa on useampi Jupukanjänkkä-niminen suo ja Jupukanoja-niminen oja ja Pellossa Jupukanoja, Jupukanjänkkä, Jupukankangas ja Jupukanlahti. Murresanan levikin ulkopuolelta on saatu Sodankylästä Lokan tekoaltaan alle jääneinä paikkoina esimerkiksi Jupukkalampi, Jupukkalehto ja Jupukkaoja, Simosta Jupukankannikko (niitty) ja Pyhäjärveltä Mukkajupukka (saari). Näiden nimien taustalla voi olla muutakin kuin murresana.