Sanaa juna ei keksinyt kukaan yksittäinen ihminen, mutta sanan merkityshistoria on kiehtova. Nykymerkityksen sana sai vuonna 1864.
Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui pari vuotta aiemmin vuonna 1862. Suomessa ennen näkemättömälle kulkuvälineelle tarvittiin nimi. Elettiin suomen kielen tietoisen kehittelyn kulta-aikaa, jolloin eri käsitteiden vierasperäisiä nimiä korvattiin omaperäisillä sanoilla; esimerkkinä mainittakoon henkilö ruotsin person-sanan vastineena.
Sanaa juna ei siis tarvinnut keksiä, sillä se oli jo olemassa kansankielessä. Merkitys oli tosin ’jono, rivi’ ja ’juova’. Nämä merkitykset sanalla on myös Suomen murteiden sanakirjassa, josta käy ilmi sekin, että kyseessä on nimenomaan itämurteinen sana. Niinpä karjalassa juna on vanhastaan ’piirto, juova’ ja ’piirto’ sekä myös ’iilimato’ ja ’nahkiainen’.
Juna-sanan alkuperästä ei voi sanoa muuta kuin, että sana muistuttaa äänteellisesti ja merkityksen kannalta sanoja jono ja juoni. Joka tapauksessa juna on hyvä esimerkki siitä, miten yleiskieli ammentaa murteiden monipuolisesta sanastosta.