Monet sukulaissuhteita ilmaisevat sanat ovat tosiaan lainasanoja (esimerkiksi tytär ja sisar ovat balttilaisia lainoja, äiti on germaaninen ja veli germaaninen tai vielä vanhempi indoeurooppalainen lainasana), mutta esimerkiksi eno ja isä ovat omaperäisiä sanoja (ellei viimeksi mainittu ole ikivanha arjalainen laina, kuten on myös esitetty). Sanalla isä on vastineita kaikissa lähisukukielissä ja laajasti etäsukukielissä samojedikieliä myöten. Unkarin vastine ős tarkoittaa ikivanhaa, esi-isää. Suomen adjektiivi iso on johdettu isä-sanasta.
Lähisukulaista tarkoittavana sana isä on tunnepitoinen, ja siitä on erilaisia muunnoksia. Esimerkiksi laajalle levinnyt iskä (kuten myös äiskä äiti-sanan muunnoksena) on lähtöisin Kymenlaaksosta.