Suomessa kuuluu huokaus esimerkiksi paikannimissä Huokauskivi, Huokausharju, Huokausvaara ja Huokauksenniemi. Nimiin liittyviä erilaisia kansantarinoita on tallennettu Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmiin.
Luontopaikkojen nimien Huokaus-alkuosa saattaa selittyä paikalla kuullulla äänellä, mutta Huokaus-nimi voi tulla myös taukopaikkana toimimisesta. Lepoon on yhdistetty esimerkiksi Virtain Huokauksenniemi ja Nokian Huokauskallio. Kerrotaan, että kirkkomatkalaiset ovat aikanaan levänneet näissä paikoissa. Tyrvään tasaisilla Huokauskivillä taas kerrotaan huilatun matkalla töistä.
Taukopaikkana toimimisella selittynevät myös jotkin Huokoo- ja Huokuu-alkuiset nimet, kuten Parkanon Huokookivi ja Huokoonkallio, Kuhmoisten Huokuukallio ja Hartolan Huokuukivi.
Huokaustensiltoja ja Huokaussiltoja on useita. Tunnetuin ja ehkä joidenkin kotimaisten sillannimien mallinakin toiminut Huokaustensilta sijaitsee Venetsiassa. Sillan nimen kerrotaan viittaavan huokauksiin, joita vankilaan tuomitut päästivät kulkiessaan siltaa pitkin. Suomen ja Kannaksen Huokaus(ten)sillat on yhdistetty nekin joskus murheelliseen ääntelyyn, mutta toisaalta myös helpotuksen huokauksiin tai lepoon. Niitä on myös voitu pitää nuorten romanttisina kohtauspaikkoina, kuten Viipurin, Isojoen ja Kemin Huokaustensiltoja.