Hillitön on johdettu kurissa pitämistä, rauhoittamista, hiljentämistä yms. tarkoittavasta verbistä hillitä. Hillitön on siis sellainen, jota ei voi hillitä, hillitsemätön, riehakas, jopa raju. Puhekielessä hillitön on saanut myönteisemmän sävyn: sillä tarkoitetaan loistavaa, uskomatonta. Verbi hillitä on puolestaan johdos sanavartalosta hilja-, josta tulee myös sana hiljaa (sekä hiljentää, hiljainen).
Nykypuhekielessä myös tavallinen hulvaton 'mahtava, uskomaton' kuuluu deskriptiiviseen sanueeseen, jonka muut jäsenet lienevät tuttuja lähinnä murteissa (esim. hulvata 'rynnätä', hulvehtia 'tulvia', hulveellaan 'tulvillaan'). Pohjois-Satakunnan ja Pohjois-Hämeen murteissa hulvattomalla on muuten puhekieltä kielteisempi merkitys: se tarkoittaa kunnotonta ja kelvotonta.