Sana helluntai on lainattu muinaisruotsista, jossa helluntain nimityksenä oli hælgho dagher, sanatarkasti ”pyhä päivä”. Pyhää tarkoittava hælgho on myös lainautunut suomen sanaan helatorstai; sanojen lopussa oleva -tai edustaa samaa päivää tarkoittavaa sanaa, joka esiintyy viikonpäivienkin loppuosana. Suomesta tämä ruotsalaisperäinen Pyhän Hengen vuodattamisen juhlapäivän nimi on edelleen lainautunut joihinkin saamelaiskieliin (vrt. pohjoissaamen hellodagat).
Nykyruotsista tämä vanha helluntain nimitys on hävinnyt, ja tilalle on tullut laajasti germaanisissa ja romaanisissa kielissä käytössä oleva pingst (vrt. saksan Pfingsten, ranskan Pentecôte ja englannin Pentecost). Viimeksi mainittu näyttää parhaiten, mistä tämä nimitys on peräisin: taustalla on kreikan ilmaus pentēkostḕ hēméra, joka on sanatarkasti ”viideskymmenes päivä”. Helluntaita juhlitaan viisikymmentä päivää pääsiäisen jälkeen.
Suomessa ja joissain saamelaiskielissä elää siis nimitys, joka muualta on jo kauan sitten hävinnyt.