Vastuuntunnotonta hulttiota tarkoittavasta hanttapulista on Suomen murteiden sanakirjan mukaan eniten tietoja Varsinais-Suomesta, Satakunnasta, Hämeestä ja Kymenlaaksosta. Myös Helsingin slangissa sanaa on käytetty 1920-luvulta lähtien. Murteissa hanttapuli merkitsee paitsi työtä karttavaa hunsvottia myös halvaantunutta tai muuten vioittunutta.
Jälkimmäinen merkitys johtaakin luultavasti sanan juurille. Voisi ajatella, että sanan alkuosa on lainaa tai jonkinlainen väännös ruotsin hand-sanasta. Jälkiosaan -puoli (> -puli) ovat voineet olla mallina muut samantapaiset ilmaukset (käsipuoli, jalkapuoli). Murteissa tunnetaan näet myös hanttapuoli, joka merkitsee toisaalta toispuolisesti halvaantunutta tai muuten rampaa ja toisaalta myös käsikynkkää, käsipuolta (esimerkiksi "ottaa jotakuta hanttapuolesta"). Ilmaus hanttapuoli ei ole aivan nuori, sillä se on myös jo Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa v. 1874. Merkityksenä on toispuolisesti vammautunut tai halvaantunut. Samaa merkitseviä samantapaisia sanoja Lönnrotilla on muitakin: hantta, hantelapuoli, hantelaspuoli, hantera(puoli), hanteras(puoli). Näistä vanhimpia lienee hanteraspuoli, joka on mukana jo Daniel Jusleniuksen sanakirjassa v. 1745.
Ehkäpä hanttapulin nykymerkitys on vanhemman merkityksen laajentumista: hanttapulihan on tavallaan henkisesti "toistaitoinen".