Häkki- ja Häkin-alkuisia nimiä on varsinkin Keski- ja Itä-Suomessa sekä Pohjanmaalla, mutta yksittäisistä nimistä on tietoja myös muualta Suomesta sekä Kannakselta ja Laatokan pohjoispuolelta. Lähes puolet Häkki-nimistä on talonnimiä. Häkin-alkuisia nimiä on vähemmän, ja niissä luontonimien osuus on suurempi.
Murresana häkki tarkoittaa muun muassa laajalti karsinan, laatikon tai korin tapaista kehikkoa, säilöä. Se on myös vanha heinämitta. Tähän merkitykseen Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmissa on liitetty Haapajärven Häkkineva. Nimiopas kuvailee, että paikalta olisi saanut vain muutaman häkillisen heiniä. Heinähäkillä tai -mitalla voi selittyä myös esimerkiksi Harlun Häkki (niitty) ja Raision Häkkipelto. Häkin yleiskieliseen merkitykseen ’koppimainen rakennelma’ yhdistynee Kiuruveden Häkkilä- eli Kanahäkki-niminen pieni talo, jonka asukkaat ovat olleet aiemmin Kukkosia.
Häkki on myös pyydyksen nimitys. Nuottamiehet pitivät lohia ja siikoja elossa vedessä pidettävissä häkeissä, paalujen varaan sidotuissa patorakennelmissa. Kalastustermi näkyy Vuoksen pyydysten nimissä Keträkoskenhäkit ja Rouhialankoskenhäkit, ja sillä voivat selittyä myös esimerkiksi Alavieskan ja Oulaisten Häkkikosket sekä Rovaniemen Häkinvaarat, sillä vaarat sijaitsevat lähellä Kemijokea.
Pohjois-Pohjanmaalla häkki tarkoittaa paikoin porttia eli veräjää. Esimerkiksi Oulun puistonnimessä Häkinpuisto ja alueennimessä Häkki lienee alkuaan juuri tämä merkitys. Veräjien kerrotaan estäneen karjaa pääsemästä kaupunkiin. Vanhoja alueen veräjiä ovat esimerkiksi Kastellinhäkki, Lehmiojanhäkki ja Yläsiirtolanhäkki. Nimiarkiston kokoelmissa ja opinnäytteissä on portin olemassaololla selitetty myös esimerkiksi Rantsilan ja Revonlahden Häkkikankaita, Siikajoen Häkinkorvaa (pelto) sekä joitakin saman murrealueen Häkkilä- ja Häkkinen-nimisiä taloja.