Ani

Osmo Nikkilä on esittänyt vuonna 1990, että sana ani on vanha germaaninen lainasana. Lainalähtökohtaa edustavat muinaisnorjan (joka oli käytössä vuosina 800-1550) á, muinaisruotsin (1225-1526) ā ja gootin ana; nämä ovat prepositioita, ja niiden merkityksen voi ilmaista saksaksi prepositioilla: ’an, auf, in’. Muinaisnorjan á oli käytössä myös vahvistavana etuliitteenä. Nikkilä on osoittanut, että sekä suomen ani-sanaa (esimerkiksi ani harva) että muinaisnorjan prepositiota on käytetty vahvistamaan nimenomaan adjektiiveja.

Suomen sanan ani -i on vanha partikkelin johdin, joka on mukana myös esimerkiksi sellaisissa partikkeleissa kuin ratki ja tuiki.