Joulun aikaan kukkimaan koulittu komeakukkainen amaryllis ei ole oikeastaan ollenkaan amaryllis. Amaryllikseksi sitä kuitenkin kutsutaan suomen lisäksi useassa muussakin kielessä. Sen ”oikea” suomenkielinen nimi on jaloritarinkukka, ja se on jalostettu kymmenistä Keski- ja Etelä-Amerikassa kasvavista luonnonvaraisista Hippeastrum-suvun lajeista. Näistä on Suomessakin jo ainakin 1850-luvulta lähtien kasvatettu huonekasvina monivuotista maatiaisamaryllistä.
Ritarinkukkien sukunimi Hippeastrum pohjautuu kreikan kielen ritaria (tai ratsastajaa) ja tähteä tarkoittaviin sanoihin, ja se viittaa kasvin tähtimäiseen kukintoon. Saksan kieleen nimi on käännetty suoraan (Ritterstern), ja suomenkieliseenkin nimeen on saanut jäädä ritari.
Entä sitten amaryllis? Ritarinkukka ja amaryllis ovat kyllä lähisukuisia, ja ne kuuluvat molemmat narsissikasvien heimoon. Toisaalta ne ovat kotoisin eri mantereilta. Amarylliksen sukuun kuuluu vain kaksi lajia, joista tunnetumpi on puutarhakasvina viljelty aitoamaryllis (Amaryllis belladonna), ja niiden koti on ollut Etelä-Afrikassa.
Nimi amaryllis on Carl von Linnén antama, ja sen pohjana on antiikin naisen nimi Amaryllis. Syy siihen, miksi myös Hippeastrum-suvun kasveja on kutsuttu ja kutsutaan amarylliksiksi, juontanee myös Linnéstä, sillä hänen mukaansa ne kaikki kuuluivat samaan sukuun. Vasta 1800-luvulla kasvisuvut erotettiin toisistaan.