Rakkaalla äidillä on monta nimeä. Seuraavaksi tarkastellaan paikannimiä, jotka kantavat muistoja äideistä.
Äiti ja äite
Äiti on ollut kiukaislaisen pellon nimi ja pertunmaalaisen kallion nimi. Yleensä Äiti-nimiin kuuluu kuitenkin paikanlajiosa: Iistä on esimerkiksi kerätty nimi Äitijärvi, Perttelistä Äitimäki, Ruokolahdelta Äitivuori ja Äitsaari, Mikkelistä Äitimetsä ja Karkusta, Haukivuorelta ja Taivalkoskelta Äidinkivi. Kalannissa tilan pihapiiriin kuuluvaa peltoa on kutsuttu Äitentontiksi ja Pyhärannan saarta Äitenkariksi.
Äiti-alku voi viitata nimissä paikan vanhaan omistajaan, mutta nimeäjällä on voinut olla äiti muutenkin mielessä. Esimerkiksi Nousiaisten Äitinpellosta kerrotaan, että äiti aina muistutti pellon olevan olemassa. Isojoen Äideenihanuus-nimestä kerrotaan, että äiti piti paikkaa ihanana. Usein Äiti-nimisen paikan vieressä on Isä-niminen paikka, kuten Kustavissa Äitiriutan vieressä Isäriutta.
Perhosta on saatu myös merkitykseltään epäselväksi jäävä nimi Äiskän Kotasaari. Se on digitaalisen Nimiarkiston ainoa Äiskä-nimi.
Emo ja emä
Emo on vanhimpia äidinnimityksiämme. Omistajaan, siis äitiin, nimen alkuosa viittaa ainakin Pyhtään metsäpalstan nimessä Emola. Pielisjärveltä Emo on saatu kylännimenä, Kiuruvedeltä taas on kerätty nimi Emomäki. Tyrvännössä on Emosaari-niminen suuri niemi, Nousiaisissa Emovaha-niminen suuri kivi ja Savonlinnassa Emoluoto.
Nimissä emo- tai emä-sana voi viitata paikan suuruuteen. Viljo Nissilä on selittänyt suurella koolla Oulun läänin Pyhäjärven Emolahtea ja Uudenmaan saariston Moderholmia (vieressä Sonaholm). Ilomantsin Emä-Jorkka on suurin Jorkanlammista. Suuri on myös Suomussalmen Emäjoki, Kalvolan Emälampi ja Nivalan Emäkivi. Merkitykset voivat nivoutua yhteen: suurin paikka on ikään kuin muiden paikkojen ’äiti’. Hyvinkäältä on kerätty metsälampien nimet Emä-Kirjava ja Poikas-Kirjava. Lampia yhdistää oja ikään kuin napanuorana.
Emo-alkuisiin paikannimiin kuuluu apajapaikkojen nimiä. Sanalla emo on murteissa myös apajan, nuotanvetopaikan merkitys sekä talvinuotan lasku- tai nostoavannon merkitys.
Mamma, muori ja mutsi
Mamma-alkua esiintyy enemmän länsisuomalaisissa paikannimissä. Mamma on suomessa äidin ja isoäidin nimityksenä lainaa ruotsalaismurteista. Melko harvoin on kuitenkin muistiin saatu tieto, että mammalla tarkoitetaan paikannimessä isoäidin tai iäkkään emännän sijaan juuri äitiä. Mamman Jaakon vainion (Kortesjärvellä), Mammanrannan (Miehikkälässä) ja Mammanmetsän (Merikarvialla) nimissä alkuosa selittynee ’äidillä’. Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa mamma tarkoittaa kuitenkin usein vetistä syvännettä, silmäkettä.
Myös muori-alkuisia nimiä on etenkin Länsi-Suomessa. Nimitys muori tulee ruotsin mor-sanasta. Kuten Mamma-nimissä, sanalla voidaan tarkoittaa vaihtoehtoisesti isoäitiä tai emäntää. Äidistä kerrotaan keruutiedoissa vain harvoin, kuten Kalannin Muorinniityn ja Pyhärannan Muorinkarin yhteydessä. Myös Mamma- ja Muori-nimien läheisyydessä saattaa olla vertailunimiä eli nimiä, jotka sisältävät jonkin muun sukulaista tarkoittavan sanan. Esimerkiksi Eurajoelta on kerätty lähellä sijaitseva Faarinkarsina ja Pyhärannalta Miniänkari.
Suomessa on joitakin Mutsi-nimiä, kuten Heinäveden Mutsinsuo, Mutsinlampi ja Mutsinpohjukkasuo. Vaikka Kotimaisten kielten keskuksen suomen murteiden sana-arkistossa on tietoja mutsi-sanasta naisen ja myös äidin nimityksenä esimerkiksi Ahlaisista, Urjalasta ja Iistä, Mutsi-alku voi selittyä paikannimissä kuitenkin muulla tavoin. Kannakselta mutsi on saatu deskriptiivisenä sanana tarkoittamassa kypsää marjaa tai pilaantunutta heinää.