Lekaluku löytyy Suomen murteiden sana-arkiston kokoelmista, ja tietojen mukaan se on tunnettu vanhastaan Ruoveden lisäksi Virroilla, Kuorevedellä ja Pihlajavedellä. Virroilla on esimerkiksi sanottu: ”Kyllä mää sille semmosen lekaluvun luin, että varmasti uskoo”, ja Kuorevedellä: ”Sitä lekalukua se aina hokkee.” Merkitykset vastaavat siis kysyjänkin suvun perimätietoa. Ruovedeltä tiedon sanonnasta on murrearkistoon lähettänyt vuonna 1952 kirjailija Heikki Asunta, ja hän kertoo lekaluvun tarkoittavan ”tyhjänpäiväistä, pitkää suullista esitystä, leikkimielessä myös saarnaa, esitelmää, puhetta ym.”.
Lekaluvun alkuperästä ei tunnu löytyvän tietoa, mutta kysyjän ehdotus voisi hyvin osua oikeille jäljille. Vastaavanlainen vanha, alkuaan kirkolliseen kieleen tullut laina on sana litania, joka tarkoittaa murteissa ja puhekielessä myös vuodatusta, pitkää puhetta.