Slangin alku on yli sadan vuoden takaisessa Helsingissä, työläisten asumilla kaduilla ja pihoilla. Slangi oli tämän sosiaaliryhmän ja erityisesti poikien ja miesten kieli. Se ei kelvannut kouluissa käytettäväksi, ei aina edes kotona äidin eli mutsin kuullen.
Pitkään slangi on ollut jo liki yleissuomalaista nuorisokieltä. Eikä aina edes niin nuorten kieltä, vaikka nuorten parissa slangi nopeimmin muuttuu ja uusiutuu. Osa slangisanoista on vakaata ja pysyvää tavaraa, joita käyttävät tai ainakin tuntevat miltei kaikki.
Helsingissä on Espa, Aleksi, Manta, Kaivari, Itis ja Lintsi. Näitä näkee lehtien sivuilla ja joskus kaupungin tiedotteissakin. Ja luonnollisesti myös kaupallisessa kielessä: liikkeiden niminä ja mainonnassa.
Kuinka slangia nämä nimet sitten ovat? Slangia ei ole helppo määritellä. Moni taitaa hahmottaa slangin ”vanhaksi slangiksi”, siihen, jota isoisä ja aikalaisensa puhuivat. Nykyistä nuorisokieltä ei niin slangiksi miellä, vaikka saman slangin jatkumoa sekin on.
Kaikki slanginimet eivät taivu yhtä monen suuhun tai yhtä laajalti käytettäviksi kuin esimerkiksi Espa. Nuoremman slangikerrostuman Vuokki, Vuosaaren slanginimi, lienee tällainen. Keski-ikäiset tai vanhemman polven vuosaarelaiset eivät juuri sano tätä 1990-luvulla syntynyttä slanginimeä käyttävänsä. Julkisessa käytössä, esimerkiksi lehtikielessä, en vielä ole sitä nähnyt. Ehkä nimi on kuitenkin matkalla yhä laajempaa käyttöä.
Vuosaaressa ehti jo olla Teatteri Vuokki -niminen teatteriryhmä. Nyt se näemmä olikin rekisteröitynyt yhdistykseksi ja siirtynyt käyttämään nimeä Teatteri Ihme. Ehkä paikallinen Vuokki-leima ei tuntunut hyvältä, kun nimi ei säilynyt samana.
Suokki on kaveriaan Vuokkia tunnetumpi. Seilaahan Suomenlinnaan myös Suokki-lautta.