Olen suomalainen, mutta olen asunut aikuisen elämäni Yhdysvalloissa ja ollut muutaman vuoden myös Neuvostoliitossa ja Venäjällä. Palattuani Suomeen huomasin, että suomalaiset ääntävät vierasnimiä mielenkiintoisella tavalla.
Suomalaiset sanoivat usein ”Clintton”. Vladimir Putinin sukunimi lausutaan usein ”Puuttin”. Äskettäin uutistenlukija sanoi ”Simferooppol” yhden uutislähetyksen aikana kaksi kertaa.
Kiinnostaisi tietää, miksi suomalaiset puhuessaan haluavat joissakin tapauksissa lisätä toisen konsonantin vierasperäisiin nimiin. Millaisissa tapauksissa? Ja kuulevatko he kenties kaksi konsonanttia?
Onhan näitä samanlaisia äänneyhdistelmiä suomalaisissa sanoissa, esimerkiksi into (Clinton), puutila (Puutin) ja hoopo (Simferopol), eikä kukaan lisää näihin sanoihin toista konsonanttia. Onkohan tästä ilmiöstä olemassa tutkimusta?
Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstantekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen virallista kantaa.