Kielentutkija Fred Karlsson ja politiikantutkija Matti Wiberg ovat tarttuneet puolueiden periaateohjelmiin. Heidän tuoreitten tutkimustensa mukaan (lehdissä Politiikka ja Sananjalka) puolueet eivät ole keskenään samanlaisia, ainakaan kielellisten valintojen perusteella.
Kiinnostavia ovat esimerkiksi tutkijoiden havainnot ohjelmien ”uniikkilekseemeistä”. Niillä tarkoitetaan sanoja, joita on vain yhden puolueen ohjelmassa.
Omanlaisintaan on tässä mielessä kristillisdemokraattien kielenkäyttö. Vain heillä on käytössä sellaisia sanoja kuin euro, kokonaisvaltainen, alkoholi, vanhustenhuolto, biodiesel, tupakka ja työpajatoiminta.
SDP poikkea sanastoltaan vähiten muista, eli sillä on muita vähemmän uniikkisanoja. Demareiden uniikkisanoja ovat mm. menettelytapa, alistussuhde, unelmoida ja antiikki.
Kokoomuslaisten uniikkisanoja ovat välittäminen, ilmapiiri, kannustavuus, uudistaja, aatehistoria jne. Keskustan uniikkisanoja taas ovat esim. luonnontaloudellinen, luonnonmukainen, ehyt, Alkio ja Kekkonen.
Puolueiden välisiä eroja on myös kieliopillisissa seikoissa. Morfosyntaktisesti (muoto- ja lauserakenteeltaan) yksinkertaisimpia ovat keskustan ja perussuomalaisten ohjelmat. Mutkikkaimpia ovat RKP:n ja kristillisdemokraattien ohjelmat.
Tutkijoiden mukaan puolueet yrittävät mitä ilmeisimmin tehdä ohjelmistaan itsensä näköisiä. Ei lienekään sattumaa, että perussuomalaisten ohjelma poikkeaa kielellisesti eniten muista yksinkertaisuudeltaan ja iskevyydeltään.
Perussuomalaisten ohjelman virkkeet ovat lyhyitä ja yleensä yksilauseisia, yhteen asiaan keskittyviä. Toisaalta persut tuntuvat tykästyneen passiiveihin ja kieltolauseisiin.