Rapistuuko nuorten suomen kielen taito? Tätäkin kysyttiin tammikuussa 2025 Tieteen päivien Nuorten päivässä, jonka tapahtumat kokosivat yli 600 nuorta Helsingin yliopiston päärakennukselle tai verkkolähetysten ääreen. Olin ruotimassa muun muassa englannin kielen vahvan aseman, viihdeteollisuuden ja kielten erilaisuuden vaikutuksia suomen kielen osaamiseen ja suosioon yhtenä kolmesta Päivän painin osallistujasta.
Vastakkainasettelua ja monia näkökulmia
Päivän paini -konsepti edellytti vastakkainasettelua. Sitä tilaisuuden vetäjänä eli mattotuomarina toiminut Silvia Hosseini onnistui loihtimaan minun ja kanssani hyvin samanmielisiksi ajateltujen painivastustajieni, sosiolingvisti Heini Lehtosen ja viestintäasiantuntija Ville Elorannan, välille tiukoilla ottelusäännöillä: Painituomari esitti väitteitä, joita jokainen painija perusteli vuorollaan. Toisena vastaavan tuli olla eri mieltä ensiksi vastanneen kanssa eli perustella ensimmäiseksi vastanneen kannasta poikkeavaa näkemystä. Aloitusvuorot vaihtuivat aina kun väitekin vaihtui.
Konsepti oli mainio, sillä harvoin tieteessä ja tutkimuksessa asiat ovat mustavalkoisia tai vastaukset monialaisiin kysymyksiin yksinomaan ”kyllä” tai ”ei”. Saimmekin ensin toistemme vastauksille nyökytellen täydentää niitä muilla näkökulmilla ja siten tuoda yhdessä esiin monimutkaista kokonaiskuvaa.
Väitettä siitä, että nuoret eivät enää osaa suomea riittävän hyvin, oli helppoa perustella kummasta tahansa näkökulmasta. Oli vain määriteltävä, mitä tarkoitetaan suomella – tai riittävän hyvällä. Muuttuva kieli pysyy mukana ajassa. Kunkin hetken nuorilla on käytössään aikuisemmille vieraita ilmauksia, sanoja ja rakenteita, jotka kuitenkin ovat luontevia omassa kielenkäyttöympäristössään. Ilmauksia otetaan myös muista kielistä, kun tarvitaan nimityksiä uusille tai kieltenvälisessä kommunikaatiossa keskeisiksi tulleille käsitteille. Samalla korusähkeet, jytämusa ja makeet kuteet haipuvat osaksi mennyttä maailmaa.
Keskustelussa Ville Eloranta totesi napakasti kärjistäen, että nuoret eivät osaa riittävän hyvin suomea, jos suomi määritellään kauan sitten menneiden vuosikymmenten puheenparreksi. Oman aikansa suomea nuoret osaavat, ylläpitävät ja kehittävät erinomaisesti.
Nuoret eivät osaa riittävän hyvin suomea, jos suomi määritellään kauan sitten menneiden vuosikymmenten puheenparreksi.
Kielellisen sillan rakentajat
On turhaa arvostella ja taivastella nuorten keskinäistä kielenkäyttöä, mutta varsinainen ja tutkimusten pohjalta perusteltu huoli nuorten kielitaidon rappeutumisesta koskeekin yleiskieltä ja lukutaitoa, joiden osaaminen on näyttänyt merkkejä heikkenemisestä jo jonkin aikaa. Mutta mikä siinä huolestuttaa? Miksi riittävän hyvä suomen kielen taito pitäisi määritellä yleiskielen normien hallinnan ja pitkien tekstien lukutaidon kautta? Miksi pitäisi lukea enemmän?
Jotta yhtä lailla nuoret ja vanhemmat ikäpolvet tai monenlaista, useamman aikakauden ja taitotason suomea puhuvat ihmiset ymmärtävät toisiaan vaikeuksitta ja voivat yhdenvertaisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan, tarvitaan sillanrakennusta erilaisten kielenkäyttötapojen välille. Yksi silta on kaikille yhteinen yleiskieli ja sen hyvä hallinta.
Asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä peräänkuulutetaan etenkin julkisissa palveluissa, mutta selkeän kielen rooli kasvaa koko ajan myös kaupallisissa palveluissa ja digitaalisten käyttöliittymien suunnittelussa. Yleiskielen normeja ja ohjeita tarkastellaan myös jatkuvasti, ja siten yleiskielikin elää mukana ajassa, eräänlaisena kompromissina monenlaisten kielimuotojen välillä. Siltaa erilaisten kielenkäyttäjien välille rakentaa myös monipuolinen lukutaito sekä kyky ymmärtää monenlaista kirjallisuutta ja keskustella eri tekstilajien kanssa.
Tutkimustulokset nuorten lukutaidon ja yleiskielen hallinnan heikkenemisestä huolestuttavat, koska kielellisen sillan rakentajia tarvitaan tulevaisuudessakin. Tarvitaan kielen monien vivahteiden, eri aikakausien tekstien ja monenlaisten kielenkäytön tapojen ymmärtäjiä ja tulkitsijoita. Tarvitaan selkeän ja yhtä lailla monipuolisen ja ilmaisuvoimaisen kielen tuottajia kaikkeen, missä kielellä operoidaan julkisesti ja ylipäänsä erilaisissa tilanteissa. Siksi ei riitä, että vivahteikkaan yleiskielen hallitsevat muutamat, suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa parhaiten loistaneet yksilöt.
Ei riitä, että vivahteikkaan yleiskielen hallitsevat muutamat, suomen kielen ja kirjallisuuden oppiaineessa parhaiten loistaneet yksilöt.
Eväitä suomeksi toimimiseen
Englannin kielen valta-asema nousi esille monessa kohdassa keskustelua, ja erityisesti pohdimme englannin kielen roolia nuorten maailmassa, varsinkin viihteessä ja somessa. Yhden kielen käyttö ei ole toiselta kieleltä pois, kunhan sillä toisellakin kielellä tottuu toimimaan monipuolisesti.
Heini Lehtonen totesi viisaasti, että nuorten kannattaa ennakkoluulottomasti tehdä enemmän asioita myös suomeksi. Vaikka jokin toimintaympäristö tai asia olisi tullut tutuksi englanniksi, se alkaa kyllä tuntua luontevalta myös suomeksi, kun käyttää kekseliäisyyttä ja leikkisyyttä – juuri sitä, mitä nuoret kielen parissa luonnostaan tekevät.
Päivän painissa oli myös väitteitä, joista emme kyenneet olemaan erimielisiä. Yhtä mieltä olimme siitä, että nuorten kielitaitoa ei uhkaa maahanmuutto tai yhteiskunnan monikielisyys, kunhan se ei merkitse englanninkielistävää kielipolitiikkaa eli kielen vaihtamista säännönmukaisesti suomesta englanniksi tilanne kerrallaan.
Yksimielisiä olimme myös siitä, että suomen kieli ei ole köyhää verrattuna englantiin, vaan kaikki kielet ovat vain erilaisia. Yritin kääntää kielen köyhyydeksi sitä, että suomeksi sellaiset asiat kuin eväät, myötähäpeä ja kalsarikännit ovat kukin vain yhden sana mittaisia, kun monissa muissa kielissä niiden selittämiseen käytetään suurempi eli siten rikkaampi sanamäärä. Perustelu jäi ontumaan, onneksi.
Painin lopuksi mattotuomari Silvia Hosseini julisti voittajiksi suomen kielen, nuorten kielen ja monikielisyyden. Lisään listaan vielä moninäkökulmaisen keskustelun itsetuntemuksen keinona: Tilaisuuden myötä huomasin, että minusta on tullut keski-ikäinen täti-ihminen, joka kertoo olevansa huolissaan nuorison suomen kielen taidosta. Olin luullut olevani kielen jatkuvaa muuttumista ymmärtävä, erilaisia kielenkäytön tapoja puolustava ja uusia lainasanoja hyväksyvästi tervehtivä kielen monimuotoisuuden ja muutoksen ihailija. Sitä olenkin, edelleen, mutta en pelkästään.