Viime viikolla Espoon Tapiolassa avattiin uusi kauppakeskus. Se kantaa nimeä Ainoa. Keskuksen sivuilla toivotetaan tervetulleeksi Ainoaan ja ostoksilla käydään Ainoassa. Nimellä halutaan luultavasti muistuttaa kauppakeskuksen ainutlaatuisuudesta (ainoa Tapiolassa, ”se yksi ja ainoa”). Lisäksi nimi on kenties haluttu kytkeä alueen muuhun nimistöön, varsinkin kaavanimistöön, jossa kalevalaiset elementit näkyvät vahvasti (Kalevalantie, Nyyrikintie, Pohjantie, Louhentie).
Puhekielessä oa-diftongiyhtymä ei välttämättä säily. Ollaankin siis ehkä mieluummin menossa ”Ainooseen” ja nähdään ”Ainoon” kulmalla. Tai sitten puhutaankin ”Ainoan” sijaan ”Ainosta”; tällaista varianttia kertoi jo eräs tapiolalainen käyttävänsä. Tiedä sitten, onko suunnitteluvaiheessa Aino-nimeäkin mietitty. Melkein veikkaisin tämän puolesta.
Useimmat tietänevät, että Aino-etunimi tulee Kalevalasta. Aino-neito on maalauksistakin tuttu. Nimeltä mainittua Ainoa ei kuitenkaan ollut vielä vanhassa Kalevalassa, sillä silloin hän oli vielä nimetön Joukahaisen ”ainoa” sisar, ”ainoa emonsa lapsi”. Uudessa Kalevalassa 1849 Elias Lönnrot sitten kirjoitti ainoa-sanan lyhyemmän muodon aino isolla alkukirjaimella, ”Aino tyttö”. Ja näin alkoi yhden suosituimman etunimemme tarina.
Kauppakeskuksen nimeäminen ei ole helppoa. Nimen olisi hyvä olla helppokäyttöinen, napakka ja erottuva. Lyhyet, iskevät ja myös suomenkieliset nimet ovat olleet viime vuosina suosittuja. Meillä on Sello, Mylly, Veturi. Alueen nimikin näkyy usein: Kamppi, Itis, Ruoholahti. Lahdessa on Karistossa Karisma. Suuruuteen ja monipuolisuuteen viittaavat Vantaan Jumbo ja Tampereen Duo.
Samanaikaisesti Ainoan kanssa avattiin Helsingin Kannelmäessä kauppakeskus Kaari. Nimenä Kaari yhdistyy Kaarelan kaupunginosan nimeen ja luo myös merkitysyhteyksiä moninaisuuden ja laajuuden kaariin.
Kauppakeskukset ovat näkyviä maamerkkejä ja niiden nimet ahkerassa käytössä. Nimellä on väliä, taas kerran.