Osallistuin toissapäivänä paneelikeskusteluun, jonka aiheena oli Slangi Helsingin nimistössä. Keskustelimme Helsingin kaupungintalon Virka-galleriassa siitä, sopisiko slangi osaksi kadunnimiä.
Minä olin vastaan, samoin Helsingin nimistönsuunnittelija. Stadin Slangin jengi ol puolesta. Näkemykset eivät tiiviin ja tunnepitoisenkin keskustelun aikana tainneet lähentyä.
Kovin kiista koski sitä, voisiko uudelle kaavoitettavalle alueelle luoda slangia sisältäviä nimiä. Virallisia kadunnimiä voisivat silloin olla esimerkiksi Skönekartsa, Bastukartsa ja Duunarinkartsa. (Och samma på svenska. Men hur? Vet faktiskt inte.)
Mielestäni virallisesti luotu on slanginimi on absurdi ajatus. Se on paradoksi. Slangihan on spontaanisti kansan suussa syntynyttä kieltä. Ei slangia virallisesti luoda.
Toinen asia sitten on, jos jo olemassa olevia ja laajalti tunnettuja slanginimiä sisällytetään osaksi kaavanimistöä. Edellisessä blogimerkinnässäni mainitsema Rööperinranta on esimerkki tällaisesta. Harkitusti tällaisia nimiä voidaan virallistaa. Tarkkana sopii silloinkin olla.