Viime viikkoina politiikan kielessä on pyörinyt kakkara. Keskustan Juha Sipilänkakkara on puinen kiekko, kun taas SDP:n Jouni Backman tiesi sanan tarkoittavan taikinan lopuista tehtyä pientä leipää.
Molemmat ovat oikeassa. Kakkaraksi voidaan tosiaan murteissa kutsua erilaisia pyöreitä, usein levymäisiä kappaleita, jonkalainen Sipilänkin kakkara näyttäisi olevan. Merkitys on ollut tuttu etenkin maan kaakkois- ja itäosissa, aina Lappeenrannasta Nilsiään ja Valtimolle asti. Kakkara saattaa olla niillä main paitsi pyöreästä puusta sahattu kiekko myös vaikkapa suksisauvan sompa, pystykirnun männän kiekkomainen pää tai hellan rengas.
Tavallisempi kakkara on murteissa kuitenkin ollut jonkinlainen leivonnainen, joihin Backmanin mainitsema kakkarakin kuuluu. Paitsi leivonnan lopuksi kakkara saatettiin pyöräyttää myös aivan alkuun ns. maistiais- tai koeleiväksi. Näistä kummastakin on runsaasti tietoja etenkin itämurteista. Pohjois-Karjalassa (ja vanhoissa kannakselaismurteissa) kakkara taas on ollut pyöreä peruna- tai rahkapiirakka tai piirakan kuori. Kannaksella ja Inkerissä kakkara oli (tattari)ohukainen, blini.
Lännempänä, varsinkin Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjois-Satakunnassa, kakkara on ollut vanhastaan ’kokkare, möykky, paakku’. Näinhän on yleiskielessäkin.