”Olisin laulettua kansanrunoutta”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Olen kasvanut kieli-ihmiseksi pienestä pitäen. Isä oli kieli-ihminen, toimittajana, joka vaali niin huoliteltua yleiskieltä kuin Salon seudun murrettaankin. Isän perintönä minuun on jäänyt kiinnostus kieltä ja sen variaatiota kohtaan. Äiti taas luki minulle valtavasti koko lapsuuteni ja istutti minuun rakkauden tarinoita ja kielen ilmaisuvoimaa kohtaan.

Vieraiden kielten opintojen myötä kiinnostuin kielistä järjestelminä ja kielten erilaisuuksista ja samankaltaisuuksista. Kieli-ihmisyys on minulle eri kielten taitoa, ymmärrystä kielten rakenteiden ja niiden merkitysten logiikasta sekä tietoa kielten suhteesta toisiinsa ja niitä ympäröivään maailmaan.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa suomen kielessä?

Yliopisto-opintojeni alussa haltioiduin suomen sukukielten rakenteesta ja historiasta, siitä, miten eri tavoilla monissa suomen etäsukukielissä on asiat ajateltu kuin omassa äidinkielessäni. Esimerkiksi saamelaiskielissä erotetaan pronomineissa ja verbintaivutuksessa yksikön ja monikon lisäksi duaali, kun suomeksi täytyy erikseen selittää, me kaksi.

Kaikissa kielissä minua kiinnostaa eniten merkitysten ja systeemien rakentuminen ja muuttuminen. Suomeksi kuten monilla eurooppalaisilla kielillä kulmakarva ja silmäripsi ovat kaksi eri sanaa, kun taas tok-pisiniksi molemmat kääntyvät gras bilong ai. (Tämä kannattaa lukea ääneen, niin ymmärtääkin pian, mistä kielestä tok-pisin, Papua-Uudessa-Guineassa puhuttava kreolikieli on saanut vaikutteita sanastoonsa.)

Suomen kielen rakenteessa taas kiinnostavaa on esimerkiksi taivutuspäätteiden monikäyttöisyys. Esimerkiksi na-loppuinen essiivisija ilmaisee suomen kielessä joskus paikkaa kuten kotona, ajankohtaa kuten tiistaina, sokeana hetkenä, mutta kaikkein useimmin tilapäistä olemista kuten työskentelen kääntäjänä, juon kahvin kuumana.  

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Työssäni Kotuksessa olen päivittäin tekemisissä erilaisten kieleen liittyvien asioiden kanssa. Seuraan myös innolla kielentutkimuksen kenttää ja bongailen kiinnostavia kielellisiä ilmiöitä lähiympäristöstäni.

4. Kielimaisemamme kirjavoituu, ja kieli muuttuu. Mitä ajattelet tästä?

Kieli muuttuu, kun sitä käytetään. Se on kiinnostavaa ja hienoa. Jollakin kielellä vain jonkin asian saa sanotuksi nasevammin kuin toisella, ja tietysti muista kielistä voi lainailla, niinhän on aina tehty. Toivoisin välillä, että suomi saisi enemmän vaikutteita myös muista kielistä kuin englannista. Siinäkin mielessä kielimaiseman kirjavoituminen voi olla hyvä asia. Yhteiskunnan monikielisyys ei meillä vielä ole itsestäänselvyys, vaikka ruotsin- ja saamenkielisillä alueilla kahden tai useamman kielen rinnakkaiseloon onkin totuttu. Toivoisin, että tulevaisuudessa useiden eri kielten rinnakkaiselo nähtäisiin Suomessa rikkautena, ja osaisimme antaa paremmin arvoa myös meillä perinteisesti vähemmän osattujen kielten taidolle.

Toivoisin välillä, että suomi saisi enemmän vaikutteita myös muista kielistä kuin englannista.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllä. Julistan monikielisyyden, kielellisen tasa-arvon ja kielinörttiyden ilosanomaa myös oman kuplani ulkopuolella.

6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?

Osittain pelko suomen kielen kuolemasta liittyy varmasti sellaiseen virheelliseen käsitykseen, että muiden kielten vaikutteet rapauttaisivat ja tuhoaisivat suomen kieltä, ja että suomi jotenkin lakkaisi olemasta, kun vaikutteita tulee tarpeeksi. Näinhän ei ole, vaan lainasanoja ja -rakenteita on tullut kaikkiin kieliin aina, ja kielten kuuluukin muuttua. Se on niiden elämää, ja oikeasti suomi on erittäin elinvoimainen kieli.

Toisaalta puheet suomen kielen uhanalaistumisesta liittyvät kielemme käyttöalojen kaventumiseen, mikä onkin aiheellinen huoli. Monilla aloilla sekä korkeakouluopinnot että työelämä ovat englanninkielistyneet paljon. Tämä on tehnyt työikäisistä suomenkielistä luontevampia toimijoita kansainvälisissä ympyröissä, ainakin niissä, joissa englannin kielen taito riittää. On kuitenkin syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, että suomea käytetään ja kehitetään myös erikoisalojen ja tieteen kielenä. Tämä auttaa myös erikoisalojen yleistajuistamisessa ja tiedeviestinnässä.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on se, miten kielellä voi koskettaa ja lohduttaa, jakaa muistoja, unelmia ja kertomuksia. Kauheinta on se, miten kielellä voi satuttaa ja miten sitä voi käyttää vallan ja alistamisen välineenä ja perusteena.

Julistan monikielisyyden, kielellisen tasa-arvon ja kielinörttiyden ilosanomaa myös oman kuplani ulkopuolella.

8. Jos olisit tekstilaji, mikä tekstilaji olisit?

Olisin laulettua kansanrunoutta, joka kertoisi jättiläismäisistä teemoista: maailman synnystä, ihmisen tiestä, muinaisesta ja nykyisestä, urheudesta, epätoivosta, halusta ja hyväksymisestä.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Jonkin lähialueella puhutun minulle vielä tuntemattoman kielen kieliopin tai sanakirjan siltä varalta, että naapurisaarelta tulisi joku visiitille. Toisaalta jos lähialueen kieliä ei olisi vielä dokumentoitu, riittäisi kynä ja muistilehtiö hyvin naapurivierailujen varalle.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Haluan muistuttaa kolmesta minulle tärkeästä asiasta:

1. Kielet ovat ikkunoita erilaisiin ihmisiin, yhteisöihin, ajattelutapoihin ja niiden kohtaamisiin. Maailmassa puhutaan tuhansia kieliä, joista suurin osa on keskenään hyvin erilaisia.
2. Kaiken tasoinen kielitaito on valtavan arvokasta, myös taito ymmärtää jotakin kieltä vähän, vaikka sitä ei osaisikaan puhua tai kirjoittaa oikein tai yleiskielen normien mukaan, tai taito puhua murretta. Myös suomea opetteleville muunkielisille kannattaa tarjota tilaisuuksia kuulla ja ymmärtää suomea sen sijaan, että itse vaihtaisi heti toiseen kieleen.  
3. Kieli on vekkuli ja leikkisä ystävä. Sen kanssa pitää muistaa pelleillä.

---

Toimitus: Hanna Hämäläinen