Vesa Heikkinen pohti blogissaan (Pullaa ja muuta ympäripyöreää, 12.7.2011) pullan ja pullon suhdetta muihin pullisteleviin sanoihin ja heittää lopuksi pallon ”oikeille etymologeille”. En tiedä, pitääkö Vesa minua ”oikeana etymologina” (kaikki ”oikeat etymologit” eivät pidä), mutta yritän kuitenkin kantaa oman korteni kekoon.
Kuten Kaisa Häkkisen toimittamasta Nykysuomen etymologisesta sanakirjasta ja sen lähteenä olevasta Suomen sanojen alkuperä -teoksesta käy ilmi, sanojen alkuperän tutkijat ovat Vesan esittämiä kysymyksiä kyllä pohtineetkin. Sana (kaneli)pulla on tietysti ruotsalaisperäinen niin kuin itse leivonnainenkin. Sanan pullo alkuperä on astetta hämärämpi. Sen lisäksi, että pullo tarkoittaa nykysuomessa kapeasuista nesteen säilytysastiaa, sama – tai samannäköinen mutta toista alkuperää oleva – sana tarkoittaa myös vedessä olevaa (ilma)kuplaa tai (verkon) kohoa. Erityisesti ilmakuplan merkitys näyttää olevan hyvin vanha, koska tässä merkityksessä sana tunnetaan laajalti myös muissa itämerensuomalaisissa kielissä.
Ilmakuplaa merkitsevän pullo-sanan pull-aines on yleisen käsityksen mukaan sama kuin sanoissa pullollaan, pullistella, pullea jne. Itse pidän todennäköisenä, että samaan yhteyteen kuuluu alun perin myös solisevan ja kuplivan veden ääntä kuvaava verbi pulista. Tämän selitysmallin mukaan kuplaa (ja sittemmin kohoa) merkitsevä pullo on siis omaperäinen sana, jonka äänteellinen motivaatio perustuu siihen, että kupliva vesi (yleensä) pitää ”pulisevaa” ääntä.
Ei ole mahdotonta, että samaa alkuperää kuin edellä puheena ollut olisi myös meille nykysuomesta tutumpi astiaa merkitsevä pullo, joka perinteisellä puhallustekniikalla valmistettuna on itse asiassa ilman pullistama kupla sekin. Asiaa mutkistaa se, että äänteellisesti läheisiä juoma-astiaa merkitseviä sanoja esiintyy laajalti germaanisissa kielissä. Onkin mahdollista, että astiaa merkitsevä pullo on monen muun sanan tapaan germaaninen tai skandinaavinen lainasana. Tähän joukkoon kuuluu ainakin Vesan mainitsema pallo (vrt. saksan Ball jne.).
Tämän päivän ”oikeista etymologeista” monet ovat sitä mieltä, että lainaetymologia on lähtökohtaisesti parempi kuin omaperäinen ja suhtautuvat erityisen torjuvasti edellä esittämääni selitysmalliin, jossa sanan alkuperää haetaan äänteellisestä motivaatiosta. Astiaa merkitsevä pullo on heidän käsityksensä mukaan ilmiselvä lainasana ja lainaksi sopinee joidenkin mielestä epäillä myös muita edellä mainittuja pull-sanoja. On nimittäin niin, että astiaa merkitsevän (kanta)germaanin sana pohjautuu indoeurooppalaiseen juureen, jonka alkumerkitykseksi on oletettu paisua.
Viime kädessä samasta paisumista merkitsevästä sanajuuresta ovat peräisin myös sanojen pallo ja pulla germaaniset originaalit. Kuten Vesakin uumoilee, näiden pyöreiden ja pehmeiden esineiden nimitysten äänteellinen läheisyys ei siis ole pelkkää sattumaa. ”Oikeiden etymologien” mukaan sama pätee sanaan pullo ainakin meille tutuimmassa merkityksessä, hiukan epävarmemmin sanaan pullo merkityksessä ilmakupla ja kenties vielä sanoihin pullollaan, pullistella ja pullea.