Perikato

Kysymys: Minua on vaivannut kysymys, mikä mahtaa olla sanan perikato tausta. Latinaksi sana on periculum ja italiaksi il pericolo. Onko näillä mitään tekemistä suomen sanan kanssa? Milloin perikato on tullut suomen kieleen?

Vastaus: Sana perikato on ollut suomen kirjoitetussa kielessä jo Mikael Agricolan teksteistä 1540-luvulta lähtien, ja sitä on myös arveltu Agricolan sepittämäksi. Sanan alkuosa kuuluu nykyisin vain yhdyssanojen alkuosina käytettäviin i-johdoksiin, joita ovat esimerkiksi myös huhti- (huhtikuu, vrt. huhta), lehmi- (lehmisavu, vrt. lehmä) ja neli- (esim. nelikulmainen, vrt. neljä).

Peri- on siis johdettu sanasta perä, ja perikato on siten ’lopullinen, perimmäinen kato’. Perikadon ohella onkin vanhastaan käytetty myös sanaa peräkato. Latinan ja italian sanoilla ei ole yhteyttä suomen sanaan. Merkityksetkään eivät ole aivan yhteneväisiä: italian pericolo tarkoittaa vaaraa ja latinan periculum koetusta, vaaraa ja riita-asiaa.

Sama peri-johdos on myös selvästi nuoremman periaate-sanan osana. Periaate on 1860-luvun uudissanoja, ja se sepitettiin aikanaan vastaamaan kansainvälistä, latinaan pohjautuvaa prinsiippi-sanaa.

Vastaaja: Kirsti Aapala