Päteä

Kysymys: Päteminen vaikuttaa aika modernilta, mutta tiedetäänkö sen taustasta jotain?

Vastaus: Verbin päteä alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Se tunnetaan suomen lisäksi vain lähimmissä sukukielissä karjalassa ja lyydissä. Kovin ”moderni” se ei kuitenkaan ole, sillä se on tullut yleiskieliseen käyttöön kalevalaisen kansanrunouden vaikutuksesta 1800-luvun alkupuolella.

Myös verbistä johdettu pätevä on kalevalaista sanastoa. Se merkitsee kelvollista, kunnollista ja toisaalta vahvaa ja tukevaa. Kalevalassa neuvotaan esimerkiksi sulhasta, kuinka varata morsiamelle kunnon kangaspuut: ”Kun tulevi toinen päivä, hanki suora sukkulainen, pirran-päällinen pätevä, käärinlauta laaullinen, vuoli suksekset soreat, hanki kaikki kangasneuvot!” (Käärinlauta tarkoittaa kangaspuiden loimitukkia.)

Vaikka päteminen ja pätevä näyttävätkin tulleen yleiskieleen vasta 1800-luvulla, niin varhaisemmassa suomen kielessä on joitakin tietoja muista luultavasti samaan sanueeseen kuuluvista sanoista. Esimerkiksi Christfrid Gananderin vuosilta 1786–1787 peräisin olevassa sanakirjassa on adjektiivi pättävä, jonka merkitys näyttäisi vastaavan aika lailla pätevää: ”pättäwä mjes, hywä ja kelwollinen”. Pättävästä on joitakin vanhoja tietoja myös suomen itäisimmistä murteista.