Luppoaika

Kysymys: Mistä tulee joutilasta aikaa tarkoittava luppoaika?

Vastaus: Luppo tarkoittaa naavaa muistuttavaa, etenkin kuusissa kasvavaa jäkälää, murteissa myös kuusen naavaa (joka sekin kuuluu jäkäliin). Sana luppo tunnetaan Pohjois-Suomen lisäksi myös Pohjois-Satakunnassa ja osassa Etelä-Pohjanmaata. Sana luppoaika sen sijaan on vanhastaan ollut selvemmin pohjoissuomalainen. Luppoajalla on tarkoitettu aivan konkreettisesti aikaa, jolloin porojen on täytynyt turvautua lupon syöntiin. Näin on ollut esimerkiksi kovan hangen aikaan kevättalvisin, kun porot eivät ole saaneet kaivettua maasta jäkälää. Poromiehet ovat myös kaataneet luppokuusia poroja varten. Luppo on kuitenkin ollut eräänlaista hätäravintoa.

Porojen luppoaika on ollut mallina myös ihmisten luppoajalle. Sanaa näytettäisiin alkuaan käytetyn siitä ajasta, jonka tukkijätkät ym. tilapäistöitä tehneet joutuivat olemaan ilman työtä. Sinä aikana he joutuivat porojen tapaan turvautumaan vähäisempään ravintoon, kun ei ollut rahaa, millä hankkia parempaa. Näin oli esimerkiksi kelirikon aikaan. Suomen murteiden sana-arkistossa on esimerkiksi tieto vuodelta 1902 Kemijärveltä, jossa kerrotaan, että luppoaikana ”pitää jouten taloissa makailla”. Luppoaikaa pidettiin siis hyvin kielteisenä ja huolia tuovana asiana. Muoniossa sanottiin: ”Se oli sitä luppoaikaa, ei tahtonu saaja työtäkhän eikä mithän.” Ruotsin puolelta Pajalasta on tieto siitä, että luppoaikoina on seudulta menty Norjaan tienaamaan. Se on ollut siis melkeinpä pula-aikaa.

Vuosikymmenten mittaan luppoaika näyttäisi saaneen myönteistä sävyä. Elintason nousu on vaikuttanut siihen, että väliaikainen joutilaisuus voi nykyisin olla toisinaan jopa tavoiteltava asia.