Votkaa, kiitos!
EU:ssa keskustellaan parhaillaan otsikossa mainitun juoman raaka-aineista. Tämä kirjoitus ei ota kantaa viinanvalmistukseen vaan ainoastaan pienen EU-kielen oikeinkirjoitukseen.
Suomen kielen oikeinkirjoitus on noudattanut vuosisatoja melko tarkkaan ääntämystä. Tässäkin suhteessa maailma on käynyt viime aikoina monimutkaisemmaksi: vierasperäisten sanojen kirjo on tuonut vivahteita kirjoituksen ja ääntämyksen väliseen suhteeseen. Osa lainoista on ns. sitaattilainoja, jotka paitsi kirjoitetaan myös äännetään lainanantajakielen mukaisina tai ainakin sinne päin, esim. barbecue [baabikjuu], crème fraîche [krem freš]. Osa on mukautettu suomen kieleen, niin että kirjoitus- ja ääntämisasu vastaavat toisiaan, esim. pyree, tortelliini.
Venäjästä niin kuin muistakin kielistä saadut lainasanat ovat sopeutuneet suomen kieleen eri aikoina hiukan eri tavoin. Esimerkiksi venäjän vierasperäiset soinnilliset konsonantit ovat saaneet milloin soinnillisen, milloin soinnittoman vastineen: venäjässä blin, suomessa blini, mutta venäjässä rubl´, suomessa rupla.
Vodka on Kielitoimiston sanakirjan ainoa ei-yhdyssana, jossa on dk-yhtymä. Sanakirjan mukaan niin sitaattilaina vodka kuin suomeen mukautettu votka ovat molemmat mahdollisia, siis ”oikein”, ja dk:llisen edellytetään myös ääntyvän dk:llisena.
Jos suomalaisen on ylipäätään vaikeahko ääntää soinnillista d:tä, niin ennen soinnitonta k-äännettä sen tuottaminen edellyttää erityistä pinnistelyä. Onko suomen kielessä siis tarpeen noudattaa venäjän mukaista kirjoitusasua? Mielestäni sitä ei ainakaan tulisi suosia. Pullon kyljessä voi tietysti edelleen lukea Finlandia Vodka, jos etiketti on vaikkapa englanninkielinen. Suomeksi tuote olisi kuitenkin Finlandia-votka.
Venäjän sana vodka on muodostettu vettä tarkoittavasta voda-sanasta ja ka-deminutiivijohtimesta. Edes venäläiset eivät äännä sanaansa dk:llisena, vaikka sen siten kirjoittavatkin. Votka on votkaa niin venäläisen kuin suomalaisenkin suussa.
LEENA JOKI
Kielitoimistom sanakirjan toimitus
Julkaistu 5.10.2006