Moi!
Kielitoimiston neuvontapuhelimessa kysyttiin äskettäin mielipidettä siitä, voiko yleisönpalvelutehtävässä oleva (nuori) käyttää tervehdyssanaa ”Moi!”. Pohdittiin, mikä on sanan tyylisävy, voiko sillä tervehtiä minkä ikäisiä ja missä arvoasemassa tahansa olevia. Kysymyksestä heijastui jonkinasteinen sukupolvien välinen kuilu.
”Moi!” on nykyään varmasti tervehdyksistä tavallisin, ainakin alle viisikymppisten puheessa ja Helsingin horisontista katsottuna. Se on ohittanut yleisyydessä tervehdyssanat ”Hei!” ja ”Terve!”, joissa myös on puhekielinen sävy. Virallisissa yhteyksissä käytetään kyllä edelleen perinteisiä tervehdyksiä ”Huomenta!”, ”Päivää!” ja ”Iltaa!”, mutta ainakin nuoremmalla väellä ne tuntuvat olevan kateissa. Virallisinta tervehdysmuotoa ”Hyvää päivää (huomenta, iltaa)!” ei kuule enää, eräitä julkipuhetilanteita lukuun ottamatta, juuri muiden kuin turistien suusta, kun he tankkaavat sitä opaskirjastaan.
Muotitervehdykseksi moi on yleistynyt noin 15–20 vuoden aikana. Nuorten slangissa sitä tosin on heitelty 1960-luvulta lähtien, luultavasti aiemminkin. Hämmästyttävää kyllä Väinö Linna on pannut Pohjantähti-trilogiansa lounaishämäläisten nuorten suuhun hei- ja kerran jopa moi-tervehdyksen. Onko hänen kuvaamanaan aikana, 1900-luvun alkupuolella, jo voitu puhua niin?
Heikki Paunosen Helsingin slangia kuvaavan sanakirjan mukaan moi-sanaa on todellakin käytetty tervehdyksenä 1910-luvulta lähtien. Yleistä se ei varmaankaan ole ollut, koska Kielitoimiston sanakokoelmassa on ensimmäiset esiintymät moi-sanasta vasta 1960-luvulta, mm. olutmainoksesta ”Lahtelaista, moi!” Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) sitä ei ole.
Mistä moi oikein on putkahtanut nykyajan suosikkitervehdykseksi? Yleisesti arvellaan sen muotoutuneen eräiden muiden tervehdyssanojen, nimittäin moro(n) ja morjens, pohjalta. Ne taas ovat lainautuneet ruotsin aamutervehdyksestä (God) morgon (t. morron) jo 1900-luvun alkupuolella. Muitakin teorioita moi-sanan alkuperästä tosin on.
Moi-tervehdyksen käyttökelpoisuudesta tulimme siihen tulokseen, että kannattaa käyttää tilanteen ja tyylin mukaisia tervehdyssanoja. Etenkään vanhempi väki ei ole vielä tottunut ”moikkailemaan”.
TARU KOLEHMAINEN
maaliskuu 2007
Kuukauden kielijutut