Uudenmaan läänissä vaihtelevaa

Suomen kielen taivutus ei aina ole helppoa suomalaisillekaan. Usein ihmetellään esimerkiksi, kuinka nimeä Uusimaa oikein tulisi taivuttaa: monenkin kielikorvan mukaista on kyllä taivuttaa lääni Uudenmaan lääniksi, mutta kun on kyse sanomalehdestä, radioasemasta tai sukunimestä Uusimaa, tuntuukin taivutusmuoto Uusimaan ihan hyvältä.

Maakunta Uusimaa on vanha nimi, jonka alkuosaa, adjektiivia uusi, perinteisesti kuuluu taivuttaa – ihan samalla tavalla kuin esimerkiksi kaupunginnimeä Uusikaupunki taivutetaan Uudessakaupungissa ja maannimeä Uusi-Seelanti Uudessa-Seelannissa. Sukunimissä yhdyssanan alkuosana oleva adjektiivi ei kuitenkaan yleensä taivu, joten vaikkapa muoto Uusivirran on korrekti.

Suomen kielessä on paljon muitakin adjektiivialkuisia yhdyssanoja kuin nimet. Tällaisia ovat vaikkapa nuoripari, isoäiti ja mustapippuri. Nämä sanat jakautuvat taivutukseltaan kolmeen eri tyyppiin: ensinnäkin niihin, joiden alkuosaa pitäisi aina taivuttaa, esimerkiksi nuorelleparille (näinhän taivutetaan myös koulujen äidinkielenopetuksen knoppisanaa omaatuntoa), toiseksi niihin, joiden alkuosa ei taivu, esimerkiksi isoäidille, ja kolmanneksi niihin, joiden alkuosaa voi joko taivuttaa tai jättää taivuttamatta, esimerkiksi mustaapippuria tai mustapippuria.

Vanhastaan ensimmäiseen tyyppiin luokitetuista sanoista isosisko kuuluu nykykäyttönsä mukaan kolmanteen ryhmään, joten sekä perinteinen isollesiskolle että uudempi isosiskolle ovat mahdollisia taivutustapoja.

Nykysuomalaisen kielitajussa tämäntyyppisten sanojen alkuosan taivuttamattomuus alkaakin olla yleisempää kuin taivuttaminen. Niinpä uudehkoissa sanoissa tai vanhojenkin sanojen uusissa käyttöyhteyksissä, kuten lehden nimessä Länsi-Uusimaa tai radioaseman nimessä Radio Uusimaa, ei alkuosaa välttämättä taivuteta. Siispä Länsi-Uudellamaalla voidaan kuunnella radio Uusimaata ja lukea sanomalehti Länsi-Uusimaata.

Joskus taivuttamattomuus suorastaan ylittää rajat, niin että jätetään taivuttamatta adjektiivia paitsi yhdyssanoissa myös sanaliittonimissä. Niinpä sellaisista nimistä kuin vaikkapa Hyvä Ystävä (ravintola) tai Tuttu juttu (televisio-ohjelma) kuulee taivutusmuotoja ”Hyvä Ystävästä” ja ”Tuttu jutusta”. Kyse lienee siitä, että puhuja niin sanotussa sisäisessä kieliopissaan hahmottaa tällaiset nimet yhdeksi käsitteeksi eli samanlaisiksi yhdyssanoiksi kuin tässä jutussa puheena olleet sanat, esimerkiksi isoäiti ja Uusimaa. Sanaliittojen adjektiivimääritteitä tulisi kuitenkin periaatteessa taivuttaa ja mennä siis Hyvään Ystävään puhumaan Tutusta jutusta.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 16.7.1996.