Mörönsyöttinä

Valtioiden päämiehillä, huippupoliitikoilla ja erilaisilla maailmantähdillä on nykyisin turvamiehiä. Ennen samoja tehtäviä hoitivat henkivartijat.

Toisten turvallisuudesta huolehtivia ihmisiä on ja on ollut myös tavallisessa arkielämässä, vaikka uhkat ovat kovin toisenlaisia. Kansankielessä näille maallisille suojelusenkeleille on monia nimityksiäkin.

Yksinäisen ihmisen tukena ja turvana olevaa seuralaista on Länsi-Suomessa leikillisesti sanottu henkipussiksi tai henkitorveksi. Kumppania on siis verrattu hengityselimeen tai ilmaputkeen. Henkipussi tarkoittaa murteissa varsinaisesti kalan uimarakkoa.

Monet varmaan muistavat lapsuudestaan, miten maalla varsinkin syyspimeällä kammotti mennä ulkohuussiin. Aina aikuinenkaan ei mielellään lähtenyt huussireissulle yksin, vaan pyysi jonkun seurakseen. Tätä seuralaista nimitettiin hienostelematta kusi- tai paska(n)kummiksi. Kummillahan on huolehtimisvelvollisuus.

Pimeässä vaanii sekä todellisia vaaroja että kuviteltuja uhkia. Ei ole kauan siitä, kun ihmiset pelkäsivät illalla riihen tai hautausmaan ohi kulkiessaan vainajien haamuja. Joku rohkea tarjoutui silloin pelkääjän mukaan mörönpelättimeksi. Vielä rohkeampi uhrautui mörönsyötiksi. Mörkö on vanha pelottelusana, monien mielikuvissa hahmoltaan musta karvainen otus. Alkuaan mörkö on sama sana kuin pimeää tarkoittava ruotsin sana mörk.

Mörönsyötistä on puhuttu muun muassa Oulun seudulla ja Kainuussa. Etelä-Pohjanmaalla pelkuria on pimeässä lähtenyt saattamaan pöyröönsyötti. Myös pöyröö tarkoittaa mörköä, kummitusta.

Jos joku ei valottomana aikana rohjennut mennä ulos, uskaliaampi saattoi aikoinaan Viipurin seudulla lähteä hänen mukaansa surmansyötiksi tai surmanpalaksi. Illan hämärässä tai yön pimeydessä on voinut odottaa viikatemies: surma on personoitu kuolema.

Pelkäävän seuraksi pimeään on Etelä-Pohjanmaalla lähtenyt tohdittaja, Keski-Pohjanmaalla tohti. Nimitysten taustalla ovat verbit tohtia (= uskaltaa, rohjeta) ja tohdittaa (= olla turvana, suojana, seurana).

Johonkin tilanteeseen tai kohteeseen liittyvää perusteetonta, järjenvastaista pelkoa nimitetään psykologiassa ja lääketieteessä fobiaksi. Tämmöinen on esimerkiksi pimeän pelko. Fobiasta kärsivillä saattaa olla ”uskottuja”, joihin he turvautuvat ja joiden seurassa he uskaltavat mennä sinne, minne yksin eivät uskalla. Mörönsyötit, tohdittajat ja muut ovat eräänlaisia luottohenkilöitä. Vaikka kyse on monesti ollut huumorista ja vaikka kansanomaiset nimitykset ovat kalvenneet pelkäksi leikkipuheeksi, niiden takaa häämöttää vanhoja totisia uskomuksia.

MAIJA LÄNSIMÄKI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 7.9.1999.