Huomautuksia
Muuan Kieli-ikkunan lukija toivoi käsiteltävän huomauttaa-verbin käyttöä. Hänen mielestään sanaa käytetään nykyisin väärin tyyliin ”poliisi huomautti jalankulkijaa virheestä”, sen sijaan että sanottaisiin ”poliisi huomautti jalankulkijalle virheestä”.
Huomauttaa-sanalla on kuitenkin kahdenlaista käyttöä, molemmat yhtä oikeita oikeassa yhteydessä. Voidaan paitsi huomauttaa jollekulle jostakin – mikä on tavallisempaa – myös huomauttaa jotakuta jostakin. Jälkimmäiseen käyttötapaan liittyy yleensä ajatus huomautuksen antamisesta, tavallista sanomista virallisemmasta muistutuksesta tai moitteesta.
Tällainen käyttö liittyy tavallisesti tilanteisiin, joissa joku ojentaa valvottavaansa, siis poliisi jalankulkijaa, erotuomari ottelijaa, viranomainen virkamiestä. Huomauttaa jollekulle tuntuisi näissä liian lievältä, koska se tarkoittaa usein muuta: pelkkää mainitsemista, huomion kiinnittämistä. Tällainen huomauttaminen on usein jonkin rangaistusasteikon alin porras. Esimerkiksi pienestä liikennerikkeestä poliisi ei sakota mutta voi lain mukaan antaa huomautuksen. Joissakin urheilulajeissa taas huomautus edeltää varoitusta: ”Ennen ensimmäisen varoituksen antamista on mattotuomarin huomautettava passiivista painijaa.”
Huomautuksen antaminen voidaan ilmaista täsmällisesti myös juuri niillä sanoilla: antaa huomautus jollekulle. Virallisissa yhteyksissä näin usein tehdäänkin, esimerkiksi kun oikeuskansleri antaa huomautuksen viranomaiselle. Moniin yhteyksiin on kuitenkin yleistynyt yhä enemmän huomauttaa jotakuta, ehkä siksi, että se on esimerkiksi sanomalehden otsikossa lyhyempi.
Käyttötapa ei sinänsä ole uusi, sillä jo vuonna 1951 ilmestynyt Nykysuomen sanakirja mainitsee sen. Uudessa Suomen kielen perussanakirjassa sitä kuvataan esimerkillä Tuomari huomautti pelaajaa virheestä. Ilmauksessa huomauttaa jotakuta on siis yleensä moitteen antamisen maku. Siksi poliisikin voi huomauttaa jalankulkijaa virheestä. Jalankulkija taas saattaa huomauttaa poliisille esimerkiksi väärin pysäköidystä autosta.
EIJA-RIITTA GRÖNROS