Haukkuvat haavakonkerääjät

Elokuussa alkaa metsästyskausi. Koira on silloin monessa mukana metsästäjän apuna. Metsässä kaikuva haukku voi merkitä minkä tahansa riistaeläimen kohtaamista. Metsästäjän on oltava taitava, että hän pystyy koiran haukunnasta erottamaan eri vivahteita: mitä riistaa koira tavoittaa.

Suomen murteiden sanakirjan kokoelmissa on metsästykseen liittyvässä sanastossa tietoja koiran eri haukuntatavoista. Silloin kun koira haukkuu kiivaasti ja tiheään, se muun muassa hakkaa, hätäyttää, keittää, kähittää, laulaa, paahtaa, paistattaa, polttaa, räikättää, saarnaa, soittaa, suolaa ja tellää.

Pielavedellä on sanottu: ”Kyllä Peni suolasj hyvästi koppelota tänä uamuna tuolla Lookkukankaal laejjassa.” Jos koira on pitkään ajanut saalista, on Karstulassa sanottu: ”Pikku keitti sitä koko aamupäivä.”

Entä sitten varsinainen haukkua-sana? Puolankalainen kerto ”Koera haokkuoj jytättää issoon kuuseen oravaa.” Haukkuminen yhdistetään tietysti tavallisimmin koiraan, mutta muutkin eläimet haukkuvat. Joillakin Lapissa kulkijoilla on ollut onni saada tutustua naalin tiukkasävyiseen haukahteluun. Naali eli napakettu siis ainakin haukkuu, samoin muutkin ketut.

Konginkankaalainen on kuvannut ketun haukuntaa seuraavasti: ”Sen kuulee sillon ku se haukkuu, se ov vähäm pitempävetäist kun koiran haukunta.” Kansankielessä lisäksi sammakko ja eräät linnutkin haukkuvat, jopa karhu ja oravakin saattavat joskus haukkua.

Ei koira tyhjään hauku, sanoo vanha sananlasku. Se osoittaa, että koiran haukulla on aina ollut tehtävä, on koira sitten ilmaissut haukunnalla vieraan kulkijan tai kertonut isännälleen saaliin löytyneen metsästä. Metsästyskumppanina koira on myös noutava apuri. Haavakonkerääjiä eli noutajia toivotaan syksyisin yhä enemmän mukaan linnustukseen.

Haavakko-sana on haava-sanan johdos. Haavan varhaisempi merkitys on oletettavasti ollut ’isku, lyönti’. Siitä on kehittynyt iskun jälkeä eli kudosvauriota tarkoittava haava. Haavakko on haavan saanut eläin. Sana on tuttu Pohjois-Suomesta; se on ollut käytössä Tornion, Enontekiön ja Sodankylän seuduilla tarkoittamassa metsästyksessä haavoittunutta lintua tai kalastajan vahingoittamaa kalaa.

Enontekiöltä on tietoja muodosta haavakka: ’lintu, joka metsästäjältä on jäänyt haavoittuneeksi’. Lehtitietojen mukaan näitä haavakoita jää syksyisin metsiin tuhansittain, joten tarvittaisiin lisää haavakonkerääjiä, rodultaan esimerkiksi labradorinnoutajia tai kultaisianoutajia.

HELENA SUNI

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 30.7.1996.