Häissä Kuhmoisissa

Kielentutkija hätkähti, kun junassa kännykkäänsä äänekkäästi puhunut nuorukainen kertoi olevansa menossa ”samaan häihin”. Ilmaus särähti korvaan, ja sitä voikin pitää suorastaan kielenvastaisena. Kyse oli luultavasti puhujan satunnaisesta lipsahduksesta.

Vaikka häät ovat vain yksi tilaisuus, puhutaan monikollisesti häistä. Yksikkö tulee kyseeseen vain yhdyssanoissa: hääkakku, häävastaanotto. Muitakin juhlien ja erilaisten kokoontumisten monikollisia nimityksiä on viljalti: ristiäiset, hautajaiset, syntymäpäivät, ryyppäjäiset, markkinat, seurat. Monikon käyttö on hyvinkin elinvoimaista, mikä näkyy siitä, että myös tuoretta perua olevat juhlat kuten polttarit ovat voineet saada monikollisen nimityksen.

Myös useat lahjoihin, kestitykseen tai palkkioon viittaavat sanat ovat muodoltaan monikollisia silloinkin, kun ne viittaavat vain yhteen esineeseen tai ilmiöön. Sellaisia ovat viemiset, tuomiset ja lämpimäiset, samoin harjakaiset ja kaupantekiäiset. Ikävämpiä saatavia taas ovat reput (saada reput) ja rukkaset. Erittäin tavallista on monikollisuus olotilan nimityksissä: juovuksissa, väsyksissä, kadoksissa, epätoivoissaan, hereillä, kuuluvilla.

Tällainen monikollisuus on suomen kielen puhujista luontevaa, ja ilmausten tiettyä epäloogisuutta pysähtyy harvoin edes miettimään. Monikollisuuden tausta on usein historiallisesti selitettävissä. Monikko voi selittyä tilaisuuksien kestosta: vaikkapa käräjät tai juomingit ovat voineet kestää useita päiviä. Myös eräiden tilan ilmausten taustaksi voi ajatella monikollisen lähtökohdan: pistoksissa olevalla on ollut useita pistoksia. Tällaisten tapauksien mallin mukaan monikollisuus on sitten voinut levitä sellaisiinkin yhteyksiin, joissa taustana ei ole ollut useuden ajatusta.

Nykypuhujan kannalta ilman muuta ymmärrettävää on monikollisuus sellaisten kokonaisuuksien yhteydessä, jotka koostuvat kahdesta tai useammasta osasta, kuten aivot, housut, liivit, liperit ja silmälasit.

Pulmia voi tuottaa eräiden paikannimien monikollisuus. Tuttuja ovat sellaiset kuin Sörnäisissä, Kuhmoisissa, Paraisilla. Paikallissijojen monikollisuus on tämänrakenteisissa nimissä niin tavallista, että saatetaan sanoa myös ”Kaustisissa” tai ”Kaustisilla”, vaikka paikkakunnan käytäntö ja siksi yleiskielenkin mukainen asu on Kaustisella.

Tällaisiin paikannimiin liittyy myös kiintoisa ilmaisujärjestelmämme aukko. Emme voi sanoa ”laajoissa Kuhmoisissa” emmekä ”viljavissa Huittisissa”, vaan on turvauduttava kiertoilmaukseen sanomalla esimerkiksi laajassa Kuhmoisten pitäjässä.

HEIKKI HURTTA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 4.12.2001.