Paikannimen tärkein tehtävä on yksilöidä kohteensa. Nimen avulla kohde voidaan paikantaa ja löytää. Paikannimet jaetaan perinnäisiin ja suunniteltuihin nimiin. Perinnäisiä paikannimiä ovat esimerkiksi järvien, metsien, peltojen ja talojen nimet. Ne ovat syntyneet alueella asuvien ihmisten puheessa ja vakiintuneet käyttöön. Vaikka perinnäiset paikannimet ovat syntyneet epävirallisina niminä, niiden sujuva käyttö koko yhteiskunnassa edellyttää, että kukin nimi kirjoitetaan sovitulla tavalla eli yhteisten normien mukaisesti.
Suunnitellut nimet puolestaan ovat syntyneet tai otettu käyttöön virallista tietä, viranomaispäätöksellä. Sellaisia ovat esimerkiksi teiden ja katujen sekä kuntien ja kaupunkien nimet. Jotta suunnitellut paikannimet yhdistyvät oikeaan paikkaan valtakunnallisesti tai paikallisesti, on niiden pohjana syytä käyttää perinnäisiä paikan- ja alueennimiä. Suunniteltuja nimiä koskevat samat oikeinkirjoitusohjeet kuin perinnäistäkin paikannimistöä.
Paikannimet ovat myös merkittävä osa aineetonta kulttuuriperintöä, sillä ne ovat viesti menneestä tulevaan: Suomen vanhimmilla paikannimillä saattaa olla ikää vuosituhansia. Siksi perinnäistä paikannimistöä on suojeltava ja uusia nimiä suunniteltava aiempi nimiperintö huomioon ottaen.
Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston paikannimikokoelmissa on yli kaksi miljoonaa paikannimitietoa eri puolilta Suomea. Nimet on kerätty paikallisia asukkaita haastattelemalla. Laajat kokoelmat toimivat muun muassa tutkijoiden ja kuntien nimistönsuunnittelijoiden lähdeaineistona.
Nimiarkistossa nimet ja niiden kirjoitusasut eivät ole nimistönhuoltajien tarkistamia. Viranomaisten käyttöön suositeltavat nimet kirjoitusasuineen löytyvät sen sijaan Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelusta, jonka nimistö on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa.
Kahdenlaisia paikannimiä: perinnäisiä ja suunniteltuja (Hyvän nimistön opas)
Digitaalinen Nimiarkisto
Karttapaikka (Maanmittauslaitos)
Paikannimikokoelmat
Karttakokoelmat