Siirry sisältöön
Kirjastojen nimet kuuluvat julkishallinnon nimistöön. Kuva: Ulla Onkamo, Kotus.

Julkishallinnon nimistöä ovat valtion, kunnan, hyvinvointialueen tai muun julkisyhteisön viranomaisten nimet. Niitä kutsutaan myös julkiseksi nimistöksi, hallinnon nimiksi ja viranomaisten nimiksi. Tällaisia nimiä ovat esimerkiksi virastojen, lautakuntien, toimialojen ja osastojen nimet sekä hankkeiden ja palvelujen nimet. Ymmärrettävä ja kohteestaan olennaista tietoa välittävä viranomaisen nimi on saavutettavuuden kannalta ensimmäinen linkki viranomaisen ja asiakkaan välillä.

Viranomaiset käyttävät työssään myös perinnäistä paikannimistöä eli kieliyhteisön käytössä vakiintuneita alueiden, luonnonpaikkojen ja rakennetun ympäristön kohteiden nimiä. Perinnäisiä paikannimiä käytetään sekä sellaisenaan esimerkiksi viestinnässä että suunniteltujen nimien, kuten hallinnollisten alueiden, teiden ja liikennepaikkojen nimien osana. Esimerkiksi kunnilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää perinnäisistä paikannimistä. Perinnäiset paikannimet kirjoitusasuineen kannattaa tarkistaa Maanmittauslaitoksen Karttapaikasta, jonka nimistö on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa.

Usein julkishallinnon nimet ovat myös virallisia nimiä. Nimi on virallinen silloin, kun viranomainen on tehnyt siitä lakisääteisen tai muuten toimivaltaansa kuuluvan päätöksen. Koska viranomaispäätös vahvistaa myös nimen virallisen kirjoitusasun, on tärkeää, että sen oikeellisuus, nimen tarkoituksenmukaisuus ja alueennimissä myös nimen paikantavuus tarkistetaan jo ennen päätöksentekoa.

Apua nimien suunnitteluun

Nimistönhuolto auttaa toimivien suomen- ja ruotsinkielisten nimien suunnittelussa. Verkkojulkaisuumme Hyvän nimistön oppaan (Namnplaneringsguiden) on koottu ohjeita niin organisaatioiden nimien, kaavanimistön kuin hallinnollisten alueidenkin nimien suunnittelusta. Annamme myös tilauksesta lausuntoja ja teemme nimistöntarkistuksia.

Julkishallinnon nimiin liittyviä lakeja

Julkishallinnon nimistä on säädöksiä useissa laeissa: Hallintolain hyvän kielenkäytön vaatimus ”Viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä” koskee myös nimistöä (9. §). Kielilaissa säädetään kaksikielisten viranomaisen velvollisuudesta palvella yleisöä suomeksi ja ruotsiksi (23. §). Kuntalaissa säädetään kunnan nimen muuttamisesta (4. §), kuntayhtymän nimestä (55 §) ja kunnallisen liikelaitoksen nimestä (65. §). Kuntajakolaissa säädetään yhdistyvien kuntien nimestä (8. §).

Jaa