Suomen kielen perussanakirjan mukaan muutama viittaa lukumäärältään epämääräisiin asioihin (kuten nyt vaikka fisuihin). Olennaista on kuitenkin, että muutama on ”joku (harva), jokunen”. Kyseenalaiseksi jää, mahtuuko esimerkiksi prikallinen fisuja vielä tämän määritelmän piiriin.
Avuksi tulee Suomen laki, jonka mukaan muutama on 3-99 kappaletta. Tuon verran olisi Jannekin saattanut Ainolle kyetä ennustamaan: otan Aksun ja Eikan kanssa muutaman ja tulen sitten kotiin.
Erityisen ongelmalliseksi osoittautuu luku kolme. Vaikka muutama voisikin olla kolme, ei kolme koskaan ole muutama. Pullon henki ei sano: saat muutaman toivomuksen. Me emme tapaa muutaman sepän patsaalla. Pietari ei kieltänyt Jeesusta ”muutaman kerran”. Kolme on kolme, oli sitten puhe sisarista, muskettisotureista tai viisaista miehistä.
Näyttäisikin siltä, että muutaman määritelmä alkaakin todellisuudessa vasta luvusta neljä. Neljän jälkeen peli on menetetty. Tämä pätee niin ravintola-annoksiin kuin merkitseviin katseisiin. Neljässä on kyse jo toistosta.
Muutama tulee apuun kun laskeminen muuttuu turhaksi. ”Ne olivat lähinnä tekstiviestejä ja olihan siinä muutama puhelukin”. ”Lisävelkaa tarvitaan muutama miljardi”. Muutamaa käytetään lähes poikkeuksetta harhaan johtamisen välineenä: ”olen muutaman minuutin myöhässä”.
Hermostuttavinta muutaman käyttö on silloin kun sitä käytetään selvästi vittuilutarkoituksessa: ”Lisää muutama oksa timjamia”. Siis montako oksaa? Kun muutamaan vielä yhdistetään hyppysellinen, tekee mieli rikkoa jotain.
Kuten niin usein ongelmallisten tilanteiden edessä, käännyin ruotsalaisten puoleen. Ruotsissa muutaman diskurssi on luonnollisesti Suomea muutaman askelen edellä. Muutamia keskustelupalstoja seuraamalla löysin vihdoin tarkan ja ajantasaisen määritelmän muutamalle: ”Några = så många du själv vill att det ska vara”.