Karjalan kielen elvytysohjelman julkaisua juhlittiin 22. toukokuuta Itä-Suomen yliopiston Joensuun-kampuksella. Tilaisuutta seurasi noin 130 henkeä paikan päällä ja etäyhteyksin. Elvytysohjelman sisältöä yhdessä Kotimaisten kielten keskuksen Lotta Jalavan kanssa esitellyt Niko Tynnyrinen Itä-Suomen yliopistosta palaa tässä tekstissä tilaisuuden kulkuun ja kertoo ohjelman sisällöstä julkaisutilaisuudessa pidetyn esitelmän pohjalta.
Tapahtuman alussa kuultiin puheenvuorot Kotimaisten kielten keskuksen osastonjohtajalta Pirkko Kuutilta, Itä-Suomen yliopiston humanistisen osaston johtajalta Esa Penttilältä ja karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän puheenjohtajalta Pirkko Nuolijärveltä. Kuutti, Penttilä ja Nuolijärvi avasivat puheenvuoroissaan elvytysohjelman laadinnan taustoja ja korostivat, että koska karjalan elvyttämiseksi ja kehittämiseksi on jo pitkään tehty työtä niin Itä-Suomen yliopistossa, järjestökentällä kuin kieliyhteisössä, on korkea aika tunnustaa kielen puhujat ja karjalan kielen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi tarvittava työ myös valtiollisella tasolla.
Monenlaiset kielenkäyttäjät huomioiva elvytysohjelma
Karjalan aseman parantamiseksi on tehty paljon arvokasta työtä eri yhteyksissä, mutta valtiollisessa kielipolitiikassa karjalan kielen olemassaolo on alkanut näkyä vasta aivan viime vuosina. Karjalan kielen elvytysohjelmalla on kaksi päätavoitetta: 1) kuvata karjalan kielen ja karjalankielisten nykytilannetta sekä 2) esittää asiantuntija-arvio kielen tilanteen parantamiseksi vaadittavista toimista.
Elvytysohjelma kertoo tutkimus- ja asiantuntijatietoon nojaten karjalan kielen käyttäjistä ja käyttöympäristöistä Suomessa sekä ennen kaikkea siitä, millaisia toimenpiteitä tarvitaan kielen säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi. Erityisesti korostetaan pysyväisluonteisen kielityön ja selkeiden vastuutahojen asettamisen tarvetta nykyisen vielä melko vähäisen ja pitkälti hankerahoitukseen perustuvan toiminnan sijaan.
Elvytysohjelmassa vedotaan myös karjalankielisen yhteisön jäseniin. Ohjelma tarjoaa tukea ja tunnustusta usein omaehtoisesti ja ilman rahoitusta tai ohjausta tehdylle kielityölle ja kertoo, millaisia asioita esimerkiksi yksityishenkilöt ja järjestöaktiivit voivat kielensä eteen tehdä. Karjalankielisiä ohjelma kannustaa pitämään kiinni inklusiivisuuden ja sallivuuden periaatteista.
Inklusiivisuudella tarkoitetaan karjalan puhumayhteisön moninaisuuden tiedostamista ja sitä, että toivotetaan karjalankielisen toiminnan piiriin tervetulleiksi kaikki kielestä kiinnostuneet katsomatta heidän kielitaustaansa tai identiteettiinsä, sillä jokainen uusi puhuja omalla tavallaan voimauttaa karjalaa. Sallivuudella taas tarkoitetaan sitä, että kielenelvytyksen näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää kunnioittaa ja arvostaa muiden puhujien murteita, mielipiteitä ja kieliaktivismin tapoja ja ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta pyrkiä kehittämään karjalan kieltä yhdessä.
Parhaisiin tuloksiin kielen elvyttämisessä päästään, kun motivoitunut kieliyhteisö ja kielityön riittävä, institutionalisoitu tuki kohtaavat.
Karjalankielisten nykytilanne ja valoisampi tulevaisuus
Elvytysohjelmassa karjalan kielen tilannetta käsitellään neljästä näkökulmasta, jotka ovat 1) oppiminen ja opetus, 2) kielen käyttöalat ja -tilanteet, 3) kielisuunnittelu ja kielenhuolto sekä 4) kielen lainsäädännöllinen ja kieli-ilmapiiriin liittyvä status. Ohjelmassa näitä neljää näkökulmaa käsitellään ensin nykytilanteen kannalta, ja myöhemmin perustellaan, minkä asioiden pitäisi karjalan elinvoimaistumiseksi ja kehittymiseksi muuttua.
Ehdotukset perustuvat monialaiseen tutkimustietoon ja aiempaan kokemukseen uhanalaisten kielten elvyttämisestä, kielellisten oikeuksien vaikutuksesta ja kielityön organisoinnista. Karjalan käyttöyhteyksiä ja kielen käyttäjien näkemyksiä havainnollistetaan lisäksi Lotta Jalavan ja Outi Tánczosin vuonna 2024 toteuttaman karjalan kielen käyttöä kartoittaneen kyselytutkimuksen tuloksilla.
Ohjelmatekstin perusteella voidaan todeta, että pohjan karjalan elvyttämiselle ja kehittämiselle luovat kieliyhteisön aktiivisuus ja motivaatio sekä kielen tuen institutionalisoimiseksi tehdyt alustavat toimenpiteet, kuten karjalan mainitseminen valtioneuvoston kielipoliittisessa ohjelmassa sekä karjalan kielen asiantuntijatyöryhmän ja elvytysohjelman perustaminen. Toisaalta karjalan elvyttämistä ja kehittymistä jarruttavat opetusmahdollisuuksien, käyttöyhteyksien, kielimateriaalien ja lainsäädännöllisen tuen vähäinen määrä tai puute sekä pysyvien vastuutahojen ja kielityön resurssien puute.
Katse kohti tulevaa, suuntaviivoina toimenpide-ehdotukset
Karjalaa elvytetään tällä hetkellä muun muassa Itä-Suomen yliopistossa, karjalaisjärjestöissä ja kieliyhteisön kentällä. Monelle elvytysohjelmassa esitetylle kielen elinvoimaisuutta tukevalle toimenpiteelle ei ole olemassa luontevaa käynnistäjää tai toiminnan jatkuvuuden takaavaa pysyvää vastuutahoa. Ratkaisuna ehdotetaan valtakunnantasoista karjalankielisten asioista vastaavaa lakisääteistä toimielintä, jonka kaltaista Suomessa edustavat muun muassa saamelaiskäräjät ja Folktinget. Rakenne palvelisi hajallaan asuvan kielivähemmistön kielellisiä ja kulttuurisia tarpeita ja niiden eteen tehtävää työtä, ja sen tehtäviä voisivat olla esimerkiksi kielipesätoiminnan, esiopetuksen, peruskoulu- ja lukiotasoisen etäopetuksen, digipalvelujen ja muun kielituen koordinointi ja organisointi yhdessä muiden tahojen kanssa sekä yhteydenpito kieliyhteisöön.
Ohjelman lopussa esitetään 23 kappaletta toteutuessaan karjalan kielen asemaa parantavaa toimenpide-esitystä, joista jokaiselle ehdotetaan yhtä tai useampaa pääasiallista vastuutahoa. Käynnistysvastuuseen on ehdotettu sellaisia organisaatioita ja toimijoita, joiden katsotaan nykyisten tehtäviensä ja asiantuntemuksensa perusteella parhaiten soveltuvan tehtävään.
Toimenpide-esitykset ja niiden suositellut vastuutahot ovat vähimmäissuosituksia. Elvytysohjelma kannustaa päättäjiä ja suositeltuja vastuutahoja ennakkoluulottomasti pohtimaan, millaisin lisäkeinoin karjalan asemaa on mahdollista parantaa. Kieliyhteisön jäseniä ja karjalaisjärjestöjä taas kannustetaan yleiseen aktiivisuuteen ja tarttumaan ohjelmassa esitettyihin toimenpiteisiin silloinkin, kun vastuu niistä on jollain muulla taholla. Kieliyhteisön aktiivisuus tulee jatkossakin olemaan karjalan elvytyksessä keskeisen tärkeässä roolissa.
Mitä seuraavaksi?
Karjalan kielen elvytysohjelman julkaisu on hyvä alku, mutta ohjelmateksti ei takaa, että karjalan kielen asema kohentuu. Ohjelman toimeenpanemiseksi tarvitaan julkishallinnollista ja poliittista tukea ja päätöksentekoa sekä jatkuvaa sitoutumista elvytysohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden viemiseksi käytäntöön. Ohjelman toimeenpano puhutti myös julkaisutilaisuudessa, ja etenkin etäyhteydellä tilaisuutta seuranneiden viestikenttään tuli useampia viime kädessä ministeriöille suunnattuja kysymyksiä siitä, miten ja milloin ohjelmassa esitettyihin toimenpiteisiin aiotaan tarttua.
Odotettu elvytysohjelma on otettu vastaan positiivisesti, ja myös julkaisutilaisuudessa syntyi hyvää keskustelua. Keskustelua herättivät muun muassa karjalaisjärjestöjen aiempi ja tuleva rooli, karjalan opetus ja kielimateriaalit. Viestikentässä kommentoineet tilaisuuden seuraajat haaveilivat niin karjalankielisistä elokuvista ja Pikku Kakkosen tarjonnan ja saamenkielisen Unna Júnnan tyylisistä lastenohjelmista kuin Saamelaisalueen koulutuskeskusta muistuttavasta karjalan kielen ja kulttuurin koulutuskeskuksesta. Myös ajatus karjalankielisten asioita ajavasta valtakunnallisesta rakenteesta otettiin positiivisesti vastaan, joskin ehdotetun rakenteen työnimi ”karjalaiset kansankäräjät” herätti myös pohdintaa. Yleisössä ehdotettiin sen sijaan nimeksi ”karjalaisia kielikäräjiä”, ja ehdotus löysi välittömästi lukuisia kannattajia.
Tästä on hyvä jatkaa työtä elvytysohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. Elvytysohjelman ja sen toimeenpanon seurannasta vastaa vuoden 2025 loppuun saakka opetus- ja kulttuuriministeriön nimittämä ulkopuolinen karjalan kielen asiantuntijatyöryhmä, joka laati ohjelman yhdessä Itä-Suomen yliopiston elvytystoiminnon kanssa.