Tästä alkaa Sanastaja 2020 -kyselysarja! Sarjalla ja sen nimellä on miltei sadan vuoden takainen innoittaja.
Vuonna 1924 perustettiin Kansankielen sanakirjan (nyk. Suomen murteiden sanakirja)toimittamista sekä murreaineiston kartuttamista ja taltioimista varten oma laitos, Sanakirjasäätiö. Sanakirjasäätiö koulutti suomen kielen maistereita murteenkeruutyöhön, mutta lisäksi sanatalkoisiin osallistettiin vapaaehtoisia maallikkoavustajia.
Avustajien tavoittamiseksi säätiö alkoi vuonna 1928 julkaista aikakauslehti Sanastajaa. Sen kyselyitä julkaistiin myös sanomalehdissä kautta maan.
Lanka vai rihma?
Sanastajassa tiedusteltiin esimerkiksi, kutsutaanko ompelulankaa langaksi vai rihmaksi ja mitä murteellisia merkityksiä vaikkapa sanoilla sievä tai tahallaan on. Voitiin myös kysyä, mitä jokin sana, esimerkiksi vaahtokuu, niuha tai intata, merkitsee.
Kyselyt koskivat myös sanojen murteellisia asuja ja taivutusta: Sanotaanko sorsa vai suorsa? Onko korkea-sanan komparatiivi korkeampi vai kenties korkiee tai korkeve? Sanastoseikkojen lisäksi kyseltiin muun muassa sananparsia.
Vapaaehtoiset vastaajat olivat korvaamaton apu murrekokoelmien kartuttamiseksi. Esimerkiksi vuonna 1960 järjestetty Sananuotta-kilpailu tuotti puolen miljoonan sanalipun saaliin muutamassa viikossa. Sanastaja ilmestyi vuoteen 1990 saakka, ja kyselyjä julkaistiin tuhansia.
Nykykielen sanastajat
Murresanojen keruu on vain yksi osa sanastusta. Kotukseen on koottu laajoja aineistoja eri kielistä ja kielimuodoista – myös sanastamalla. Esimerkiksi nykysuomesta on kaiken aikaa kerätty ja merkitty muistiin sanoja ja niiden käyttöyhteystietoja.
Nykysuomen sana-arkiston noin 4,5 miljoonaa sanalippua käsittävä peruskokoelma koottiin etenkin Nykysuomen sanakirjan (1951–1961) toimittamista varten. Aineisto on peräisin kirjallisista lähteistä, pääosin tieto- ja kaunokirjallisuudesta.
Tänä päivänä sanastetaan ennen muuta Kielitoimiston sanakirjaa varten. Päälähteitä ovat sanoma- ja aikakauslehdet sekä internet, mutta sanoja voi poimia mistä tahansa muustakin kirjallisesta tai suullisesta lähteestä. Vuodesta 2008 alkaen sanatietoja on kirjattu pelkästään sähköiseen tietokantaan. Uudis- ja murresanojen sanastuksessa ei aina olekaan selvää eroa. Toisinaan murresanat nousevat kansan tietoisuuteen ja uuteen käyttöön, kun esimerkiksi politiikassa puhutaan kinttaista tai vatuloinnista. Ne eivät jää nykykielen sanastajilta huomaamatta.
Rakkaat murresanat
Eri puolilla Suomea on tälläkin vuosituhannella käytössä paikalliset puhetapansa ja murresanansa. Kun lehdissä tai sosiaalisen median kanavissa järjestetään leikkimielisiä ”vihta vai vasta” -kyselyitä, vastausten tulva on runsas. Arkisille esineille ja ilmiöille tunnetaan lukuisia nimityksiä, ja ne herättävät usein vilkkaita keskusteluja.Murteet ja murresanat ovat käyttäjilleen sydämen asia ja osa identiteettiä. Nyt on aika päästää 2020-luvun murresanojen käyttäjät ääneen.
Lapaset, kintaat ja rukkaset
Tammikuun kysymys on mukaelma Sanastaja-lehden numerossa 25 (1935) julkaistusta kyselystä.
Millä nimityksellä kotiseudullanne kutsutaan villalangasta tms. neulottuja käsineitä, millä taas nahkakäsineitä? Ovatko tuttuja esimerkiksi kintaat, kinttaat, rasat, rukkaset, tumput tai vanttuut – ja missä päin?
Vastata voi Kotimaisten kielten keskuksen Facebook-sivulla tai Instagram-tilillä. Sosiaalisen median kanavissa aihetunniste on #Sanastaja2020.
Vastauksia tai vastaajan yhteys- tai muita henkilötietoja ei tallenneta Kotukseen niiden käsittelyä pidemmäksi ajaksi, mutta poimintoja niistä voidaan julkaista nimettömänä Sanastaja 2020 -blogissa.
Sanastaja 2020 -blogissa ja somekyselyissä tiedusteltiin tämän vuosituhannen kielenkäyttäjien tuntemia murresanoja arkisilta elämänalueilta. Kysymyksiä julkaistiin vuoden 2020 ajan noin kerran kuukaudessa ja vastauksista esitettiin poimintoja tässä blogissa. Blogia ja kyselyitä toimitti Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen.