MTV3.fi uutisoi viime viikolla siitä, että logonomi Marsa Bäck on huolissaan ässävian yleistymisestä suomalaisten puheessa. Bäckin mielestä oikeaoppisen ässän katoaminen johtuu siitä, että helsinkiläinen ”lespaava” eli suhahtava s on levinnyt pääkaupunkiseudulta laajemmalle Suomeen naispopparien suosion kautta.
Kielentutkija Johanna Vaattovaara on tutkinut helsinkiläistä s:ää. Hän kirjoittaa Kielikellon (2/2013) jutussaan näin: ”– – tutkimukset todentavat, että ’helsinkiläinen s’ on arjen myytti – ideologinen konstruktio, joka ihmisille voi olla tosi ilman, että piirteelle olisi selkeää vastinetta akustisessa, objektiivisessa todellisuudessa.” Ässä on myyttinen piirre, jonka avulla luonnehditaan Helsingin puhekieltä sekä usein myös ilmaistaan negatiivisia asenteita sitä kohtaan.
Helsinkiläisiksi ässiksi on kuvattu foneettisesti hyvin monenlaisia ässiä. Vaattovaara kirjoittaa, että tutkimuksessa ”lopulta minkä hyvänsä kuuloisia ässiä kommentoitiin ’helsinkiläisiksi’, jos ääninäyte muuten tulkittiin helsinkiläisen tuottamaksi esimerkiksi takaisen ääntämyksen tai muiden piirteiden nojalla”. Pystyvätköhän puheterapeutitkaan erittelemään, millaisesta ässästä tarkalleen ottaen on kyse?
Vaattovaara kommentoi myös MTV3:n uutista Twitterissä ja otti kantaa, että kielen alueelliset ja sosiaaliset piirteet pitäisi voida erottaa varsinaisista artikulaatiovirheistä. Jäin pohtimaan, onko puheterapialla edes oikeutta puuttua puheen sosiaalisiin piirteisiin. Niiden korjaaminen kuulostaa mielestäni järjenvastaiselta ja on kärjistettynä verrattavissa siihen, että aluemurteellista puhetapaa yritettäisiin parantaa yleiskieliseksi.
Jos vaikkapa yleisgeminaatiota ei voi pitää oireena tai vikana, ei voi minkäänlaista ässääkään silloin kun puhuja rakentaa sen käytöllä tietynlaista sosiaalista tyyliä, korostaa kuulumistaan johonkin ryhmään tai ilmaisee olevansa kotoisin joltain alueelta.
Huomasin muuten tässä yksi päivä puhelinneuvonnassa päivystäessäni, että ässäni on alkanut viime aikoina suhahdella jostain syystä tavallista voimakkaammin. En kuitenkaan ajatellut antaa sen haitata. Jos joku haluaa yhdistää suhahtelun helsinkiläisyyteeni, yhdistäköön pois – olen joka tapauksessa ylpeä stadilaisuudestani.