Tavaaminen on näin syksyn tullen ajankohtainen asia monille lukemaan opetteleville esikoululaisille ja ekaluokkalaisille. Tavuttamisesta varsinkin riveille jakamisen eli rivittämisen näkökulmasta kysytään usein myös Kielitoimiston neuvonnasta. Etenkin vierassanat mietityttävät.
Muista kielistä lainatuissa sanoissa voi olla monta konsonanttia peräkkäin, ja sen vuoksi saattaa olla epäselvää, missä on tavuraja eli mistä kohtaa sanan voi jakaa riveille. Tähän on kaksi vaihtoehtoa: joko sanan alkuperäisten osien välistä tai suomalaisen tavujaon perusteella.
Vierassanan voi tavuttaa sen yhdysosien välistä; esimerkiksi vanhojen kulttuurisanojen alussa on usein etuliite, joka on mahdollista erottaa muusta sanasta (kuten de-, in-, kon-). Kuitenkin aina voi tavuttaa myös suomen mallin mukaisesti eli siten, että tavun alussa on vain yksi konsonantti.
de-skriptio ~ desk-riptio
in-gressi ~ ing-ressi
kon-struktio ~ konst-ruktio
Vastaus otsikon kysymykseen on siis sekä–että: lainanantajakielen eli latinan pohjalta mikro-skooppi tai suomen kielen periaatteiden mukaisesti mikros-kooppi.
Vieraskielisten nimien tavutus
Suosituksen mukaan vierasperäisiä nimiä ei jaeta eri riveille. Jos sitä ei kuitenkaan voi välttää, tavutetaan nimi tällöin suomalaisittain. Yhdyssanasta koostuvat nimet on hyvä tavuttaa osien välistä.
Cast-rén
matkustaa Bon-niin
Lind-ström
Yhtä äännettä merkitsevät kirjainryhmät (kuten ch, sch, sh, th) tulee silti säilyttää samalla rivillä, jottei nimen hahmottaminen hankaloidu:
Man-chester
asua Banglade-shissa
Vierasperäisten sanojen ja nimien tavutuksesta on ohje Kielitoimiston ohjepankissa:
Tavutus vierassanoissa ja vieraskielisissä nimissä
Vierassanat ja vieraskieliset nimet voi suomenkielisessä tekstissä yleensä jakaa tavuihin joko suomen kielen tavutuksen mukaisesti (vain yksi konsonantti tavun alussa) tai vieraan sanan mahdollisten yhdysosien mukaisesti.
Lisää tietoa suomen tavutusperiaatteista
Vierasperäisten sanojen ja nimien tavutuksen lisäksi Kielitoimiston ohjepankissa on muitakin aiheeseen liittyviä ohjeita, esimerkiksi tavutuksen yleisperiaatteista, sanojen jakamisesta riveille sekä lyhenteiden tavuttamisesta.
Tavutus: yleisperiaatteet
Suomenkielisissä sanoissa tavuraja on yleensä konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä (ka-la, lui-ta, met-sää, kurs-si, myrs-kyi-hin) sekä sellaisten vokaalien välissä, jotka eivät muodosta diftongia (ta-lo-aan, vih-re-ään, puo-lu-ei-ta).