Espanjassa ihmisellä on kaksi sukunimeä. Ensimmäisenä on yleensä isän eka sukunimi, jälkimmäisenä äidin eka sukunimi.
Nyt sukunimilakia ollaan uudistamassa. Vanhemmat saisivat yhä päättää lapsensa sukunimien järjestyksestä. Mutta jos valinnasta ei ilmoiteta viranomaisille tai jos sopuun ei päästä, vastasyntyneelle kirjattaisiin sukunimet aakkosjärjestyksessä. Nykyisin isän nimi on kiistatilanteissa mennyt äidin nimen edelle. Asiasta kertoi mm. eilisen Hesari.
Kuten usein sukunimiasioissa, tunteet käyvät Espanjassakin kuumina. Miten käy perheen, tasa-arvon ja demokratian? Argumentteja satelee puolesta ja vastaan.
Suomessa puolisot valitsevat yhä tavallisimmin yhteiseksi nimeksi miehen sukunimen. Vuonna 2009 noin 75 % uusista aviopareista valitsi miehen sukunimen; lukuun sisältyvät myös kaksoisnimet. Osuus on kuitenkin koko ajan pienentynyt. Vielä vuonna 1990 osuus oli noin 90 %.
Oman sukunimensä vuonna 2009 säilytti noin 24 % aviopareista. Naisen sukunimen yhteiseksi nimeksi otti vain 1,6 % aviopareista.
Naisen sukunimen valinneella miehellä taitaa yhä olla ennakkoluuloja vastassaan. Ja kummastuneita reaktioita sulateltavanaan. Joskus ehkä loukkaantumisiakin: miksi sukumme poika hylkäsi oman sukunsa nimen?
Millaisia kokemuksia ja käsityksiä teillä on? Niitä olisi kiinnostavaa lukea.