Merenneitoreidet (engl. mermaid thighs) oli yksi Kotimaisten kielten keskuksen sanapoiminnoista vuonna 2016. Sanalla tarkoitetaan sellaisia naisen reisiä, joiden sisäpinnat koskettavat toisiaan, kun jalat ovat vierekkäin. Ilmauksella halutaan vastustaa laihuuden ihannointia ja kannustaa kaikenlaiset vartalot hyväksyvään kehopositiivisuuteen.
Ikävämpi merenneito-ilmaus esiintyi mediassa jo vuonna 2006: merenneidon kyynel. (Olavi Virta muuten laulaa samannimisen laulun jo 1950-luvulla.) Merkitys on surullinen – maailman meriin päätyneet muoviroskat murtuvat ajan myötä palasiksi ja murustuvat merenneidon kyyneliksi. Niitä löytyy kaikkialta rannoille ajautuneen merilevän ja hylkytavaran joukosta, ja niitä on mahdotonta siivota pois.
Uudehko sanatulokas on merenneitoilu (engl. mermaiding). Se tarkoittaa uimista merenneidoksi pukeutuneena eli alaruumis pyrstömäiseen asuun verhottuna esiintymisen tai uintisuorituksen ajan. Merenneitoilua voi harrastaa sekä hallissa että luonnonvesissä. Kielessämme on käytössä myös verbi merenneitoilla.
Toimittaja Jaana Rinne kirjoittaa (2016), että kun Helsingin Linnanmäellä pudotettiin merenneitoja palloilla veteen 1950–1980-luvuilla, merenneidon ura ei vaatinut muuta kuin kykyä poseerata. Nykyajan merenneidon on kuitenkin oltava vahva ja hyväkuntoinen ja osattava liikkua sulavasti veden alla – painavan pyrstön kanssa uiminen vaatii voimaa.
Merenneitoilu on tapa päästä leikin avulla eroon arjen rooleista. Merenneitoilusta järjestetään kursseja lapsille, naisille ja miehille. Ja Britanniassa ja Saksassa on jopa merenneitoakatemiat!
- Brittiakatemia opettaa ”merenneitoilua” (Metro 1.9.2017)