Perimätiedon mukaan talven selkä (myös: talvenselkä) taittuu tammikuun loppupuolella. Keskitalvi on mielletty talven korkeimmaksi kohdaksi, josta aletaan liukua kohti kesää.
Talven selän taittamisesta tai katkaisemisesta syytetään tai kiitetään usein Heikkiä. Talven on ajateltu olevan puolessavälissä juuri Heikin nimipäivänä 19. tammikuuta.
Heikin päivään (murteissa usein heikinpäivä) ja sitä edeltävään heikinyöhön liittyy monia sananparsia, kuten Heikki talven sellään taittaa (Sahalahti) ja Heikinvyönä se talvensölkä katkeaa (Pajala). Heikkinä aloitetaan mateenpyyntikausi ja ennustetaan tulevia säitä: Matteer rysät Heikkinä vetteen (Eräjärvi), Jos ei Heikkinä helise eikä Paavalina paukun niin ei toukua tee (pakkasesta, Himanka).
Heikkiin liittyviä sananparsia esittelee Suomen murteiden sanakirjan toimittaja Riikka Tervonen kirjoituksessaan vuodelta 2019.
Oliko asialla sittenkin Paavali? Vai Matti!
Tosin Heikki ei ole ainoa talvenselän taittajaksi mainittu henkilö. Murre- ja nimiarkistoista löytyy tietoja Paavalista ja Matistakin tässä touhussa. Härätkin liittyvät asiaan, kuten käy ilmi sivuillamme julkaistuista härkäviikkokirjoituksista.
Paavalin (myös Paulin ja Paavon) nimipäivä on 25. tammikuuta ja Matin 24. helmikuuta. Paavali- ja Matti-nimien taustoista kerrotaan Kysymyksiä ja vastauksia nimien alkuperästä -palstalla. Samalla palstalla kerrotaan myös nimestä Heikki. Heikin päivää on vanhastaan vietetty kansallispyhimyksemme Pyhän Henrikin muistoksi.
Pureeko ajan hammas kevään korvaan?
Talvella voi siis olla selkä. Ja keväällä korva. Samalla tavalla esimerkiksi joella voi olla suu ja ajalla hammas. Ruumiinosien nimitysten kuvallinen käyttö on suomen kielessä luovaa.
Monet ruumiinosien nimityksistä, kuten pää, sydän, silmä ja suu, ovat kielen vanhinta sanastoa. Ne ovat kirjaimellisesti niin lähellä ihmistä, ettei niitä hevin korvata uusilla. Toisaalta osa aiemmin ruumiinosaa tarkoittaneista sanoista elää enää vain joissakin sanonnoissa, yhdyssanojen osissa tai johdoksissa (esimerkiksi raivo sanassa takaraivo).
Tietoa sanojen alkuperästä löytyy Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä -palstalta ja Suomen etymologisesta sanakirjasta.
Käsitämmekö enää kehon kieltä?
Moni vanhoista ihmisruumiiseen viittaavista sanoista on abstrahoitunut siinä määrin, ettei jokapäiväisessä kielenkäytössä enää huomaa kehon läsnäoloa. Esimerkiksi sanaperhe käsittää, käsite, käsitys ja niin edelleen on johdettu sanasta käsi ja korvata puolestaan sanasta korva.
Adverbi päin on kieliopillistunut sanasta pää. Kintereillä ’aivan jnk jäljessä, kannoilla’ taas perustuu sanaan kinner, joka merkitsee ihmisen kantapäätä vastaavaa nelijalkaisten eläinten takaraajan kohtaa.
Kun aika kulkee eteen päin (myös eteenpäin) ja talvenselkä taittuu, emme ehkä käsitä, että olemmekin kohta kevään korvalla! Ja kesä on jo kintereillämme!
Vinkissä on hyödynnetty vanhaa Kotus-vinkkiä Sepä taittoi talven selän (20.1.2023).