Kirjoitin edellisessä blogitekstissäni siitä, miten palautetta kannattaa antaa. Rakentavan palautteen olennainen osa ovat myönteiseen sävyyn kerrotut, konkreettiset kehitysehdotukset. Lisäksi palautteen antajan on tärkeää kertoa myös se, mikä tekstissä jo toimii.
Tämä teksti on palautesarjan osa 3/3. Nyt annan vinkkejä siihen, miten palautetta kannattaa pyytää ja ottaa vastaan. Tarkastelen nimenomaan kirjoittamisprosessin aikaista palautetta, en valmiista tekstistä annettua. (Jo julkaistustakin tekstistä saa joskus – pyytämättäkin – palautetta.)
Tässä vinkkini pähkinänkuoressa:
- Kohderyhmä. Näytä tekstisi lukijakunnan edustajalle, jos suinkin mahdollista. Häneltä saat selville, välitätkö sanomaasi sopivalla tarkkuudella ja sopivan ymmärrettävästi. Lisäksi on järkevää pyytää palautetta myös kollegaltasi, sisällöllisen oikeellisuuden varmistamiseksi.
- Aika. Pyydä palaute riittävän varhaisessa vaiheessa. Jos tekstisi on mielestäsi jo valmis, et ole enää motivoitunut muuttamaan isoja asioita, kuten näkökulmaa ja rakennetta.
- Kohdistus. Kerro palautetta pyytäessäsi, mihin erityisesti tarvitset testilukijan näkemystä: tekstin näkökulmaan, esitysjärjestykseen, sananvalintoihin, otsikointiin, virkerakenteeseen, oikeinkirjoitukseen jne. Voit toki myös todeta, että kaikesta saa sanoa.
- Painoarvo. Suhteuta saamasi palaute. Sinun ei tarvitse muuttaa kaikkea, mitä muutettavaksi ehdotetaan. Punnitse silti rehellisesti, onko ehkä hieman kirveleväkin palaute kuitenkin pohjimmiltaan totta. Jos on, oletko valmis muuttamaan tekstiäsi rajustikin?
Sitten syvemmin siihen, mitä nämä vinkit tarkoittavat käytännössä.
Miksi palaute tarpeen?
Eikö jokainen kirjoittaja halua saada tekstistään niin hyvän, että voi seistä ylpeästi sen takana? Siksi kannattaa antaa hengentuotteensa koeteltavaksi silloin, kun sisältöön ja sanomisen tapaan on vielä mahdollista vaikuttaa.
Jos tekstiä ei näe ennen julkaisemista kukaan muu kuin kirjoittaja, siihen saattaa jäädä jokin sisältö- tai muu kömmähdys. Sellaista on noloa ja vaivalloista selitellä jälkeenpäin, kun teksti on jo julkaistu!
Riina Klemettinen kirjoittaa palautteenantaja-kielentarkistajan roolista ja sparrauksesta Kielikellossa 4/2020:
– – Kielentarkistaja puolestaan toimii kirjoittajalle eräänlaisena sparraajana, jonka kuuluukin tehdä kaikki ne väärät tulkinnat, joihin teksti suinkin tarjoaa mahdollisuuden.
Tätä kielentarkistaja ei tee ilkeyttään vaan osoittaakseen tekstin horjuvat kohdat, joihin lukijakin saattaisi myöhemmin jumiutua. Tarkoituksena on tuoda valoa hämäriin paikkoihin ja raivata monitulkintaisuuksien ryteiköt, jolloin kyytiä saavat esimerkiksi epätäsmälliset sanavalinnat ja epäselvät viittaussuhteet. Kirjoittaja voi lähettää tekstinsä maailmalle turvallisin mielin, kun sitä on kielentarkistus- ja editointivaiheessa koeteltu kunnolla.
Aina palautteelle ei valitettavasti ole aikaa. Näin on ymmärrettävästi esimerkiksi hektisissä uutistoimituksissa. Mutta jos aikataulu suinkin sallii palautteen pyytämisen, kannattaa ottaa huomioon seuraavat näkökohdat.
Keneltä?
Palautteen pyytäminen on luottamuksenosoitus: pyytäjä luottaa johonkuhun niin paljon, että on valmis näyttämään keskeneräistä juttuaan.
Pohdi palautevaiheessa(kin) tekstisi kohderyhmää. Olisi olennaisen tärkeää kysyä palautetta myös potentiaalisen lukijakunnan edustajalta! Tämä usein unohtuu, tai sopivaa testilukijaa ei löydy.
Jos tekstisi on suunnattu niin sanotulle suurelle yleisölle – kenelle vain, jota aihe kiinnostaa tai jolle sisältö on tarpeen – olisiko sopiva testilukija vaikkapa ystävä tai perheenjäsen, joka työskentelee eri alalla? Hänen avullaan huomaat ehkä asiat, joissa olet itse liian syvällä: joita et ole huomannut selittää riittävästi tai kyllin selkeällä tavalla.
Toki tekstiä kannattaa näyttää myös luotettavalle ja analyyttiselle kollegalle. Hän osaa kertoa, ovatko sisältöasiat oikein.
Voit pyytää palautetta myös useilta henkilöiltä sen mukaan, mikä on kunkin vahvuus: Tiia on tarkka oikeinkirjoituksessa, Villellä taas on hyviä pointteja rakenteeseen. Enni on tämän alan asiantuntija, ja Pauli puolestaan ei tunne tätä aihetta ennestään. (Viimeinen mukaan siis, jos kirjoituksesi on tarkoitettu muille kuin oman alasi asiantuntijoille.)
Missä vaiheessa?
Sinun ei tarvitse eikä kannatakaan odottaa, että tekstisi olisi täysin valmis, kun pyydät siitä palautetta. Ihannetapauksessa pyydät palautetta kahdessa vaiheessa. Melko alussa, kun olet vielä valmis muuttamaan jopa tekstin näkökulmaa, ja lopussa, kun vain viimeistely uupuu: vielä voi hioa sananvalintoja ja oikeinkirjoitusta.
Voit palautetta pyytäessäsi kohdentaa palautteenantajan katsetta: ”Kerronko mielestäsi asiaa sopivan määrän – en liian laajasti mutta en liian pintapuolisestikaan?” ”Tällä kertaa haluaisin palautetta erityisesti otsikoinnista.” ”Älä katso vielä oikeinkirjoitusta – viimeistelen sen myöhemmin.”
Osaatko ottaa palautteen vastaan?
Vielä on jäljellä palautteen punnitseminen ja suhteuttaminen. Miten ottaa se huomioon tekstissään?
Myönteisen palautteen saaminen on tärkeää, ja olet todennäköisesti ansainnut sitä, mutta älä valitse esilukijoiksi ainakaan pelkästään myötäsukaisia palautteenantajia. Oletko tekstiäsi parantaaksesi valmis pyytämään palautetta myös kriittiseltä testilukijalta?
Usein teksti on käynyt kirjoittaessa rakkaaksi. Ystävällisestikin annettu palaute voi joskus tehdä kipeää, koska joku saattaa haluta tappaa kultasesi (”kill your darlings”) eli ehdottaa poistamaan tekstistä juuri omat lempikohtasi. Tekeekö kunnon ravistus tekstille loppujen lopuksi kuitenkin hyvää? Tämän joudut punnitsemaan itse.
Kaikkea ei ole pakko ottaa vastaan, varsinkaan, jos saat testilukijoilta ristiriitaista palautetta. Pidä huoli, että teksti pysyy omanasi. Voitko allekirjoittaa sanomasi senkin jälkeen, kun olet muuttanut tekstiäsi kommenttien perusteella? Jos oma äänesi katoaa, onko kirjoituksesi enää sinun? Olet oman tekstisi kapteeni!
