Viime viikolla julkaistun kielipoliittisen toimintaohjelman takakannessa on kuva Keski-Espoon kirjaston ulko-ovelta. Siellä kirjastoon tulijoita opastaa kyltti Library ja vasta pienemmällä sivussa Kirjasto ja Bibliotek. Kirjasto sijaitsee uudehkossa Entressen kauppakeskuksessa. Libraryn valintaa kirjaston päänimeksi puolustettiin muun muassa sillä, että se on Entresse-nimeen sopivin vaihtoehto. Osaa kirjaston käyttäjistä ratkaisu suivaannutti.
Ja hyvänen aika, tosiaan! Vaikka kauppakeskukselle on annettu nimeksi Entresse, mukakielinen ja kaupallista nimimuotia jäljittelevä nimi, niin ei kai kirjaston tarvitse tällaiseen mukautua. Miksi ei rehdisti esiintyisi omakielisenä?
Kielellistä tasa-arvoa murennetaan tarjoamalla tuotteita ja palveluja englanniksi ja mukakielisinä. Eivät kaikki osaa englantia. Otan esimerkin läheltäni. Vanhempani ovat reippaita ja moniaalla sukkuloivia eläkeläisiä. Vieraita kieliä ei maaseudun kansakouluissa heille 1940–1950-luvuilla opetettu. Ihan suomeksi on pärjätty kuitenkin. Kirjastossakin käydään viikoittain. Ja onneksi on Kirjastona kirjasto pysynyt kotikaupungissaan. Mutta astuisiko isäpappa maakuntalehtiä lukemaan Libraryyn? Voisi aristella ainakin.
Kirjasto tarjoaa opittavaa ja oivallettavaa kaikille kansalaisille. Se on loistava demokraattisen yhteiskunnan tae ja tyyssija. Pidetään se. Ihan nimestä pitäen.