”Lukeminen on tylsää”

Kun opettaja lähestyy ammattikoululaisryhmäänsä tarjoten muutaman sivun pituista lukutekstiä, valahtaa opiskelija pipo silmillään vasten pulpettia. ”Ei, en mä jaksa tätä lukee, miten sä kuvittelet et mä jaksan lukee näin pitkän?”

Tässäkö tyypillisen pessimistinen ja väritetty kuvaus ammatillisen äidinkielenopettajan arjesta? Ehkä. Valitettavasti kyseinen tilanne on kuitenkin nykyään yhä useammin tosi.

Keskustelua lukuinnosta

Viime aikoina kiivasta keskustelua on noussut nuorten – etenkin nuorten miesten ja poikien – heikentyneestä lukuinnosta ja -taidosta. Eritoten ammattikoulussa opiskelevien poikien kiinnostus kirjallisuuteen tuntuu romahtaneen. Seuraukset ovat selvät myös allekirjoittaneelle ammattikoululaisten äidinkielenopettajalle.

Lukuinnon rapistumisen vakavimmat seuraukset ovat esimerkiksi kyvyttömyys tulkita tekstin sävyjä ja alati vain niukkeneva sanavarasto. Pulmia aiheuttavat esimerkiksi harvinaisempien sanojen ja sanontojen sekä vierassanojen merkitys. Omien ryhmieni nuoret lukijat ovat pähkäilleet esimerkiksi sellaisia sanoja kuin ynseä, höveli, jouheva, empatia ja demonstroida. Ne olivat tuntemattomia monille.

Merkitysten ja sävyjen tunnistamisen ohella selvän haasteen asettaa mediatekstien kriittinen luenta. Luotettavan tiedon ammentaminen siitä kuuluisasta ”internetin ihmeellisestä maailmasta”, kuten opiskelijat itse usein tiedonlähteensä nimeävät, vaatii monipuolista arviointikykyä. Se, huolestuttavaa kyllä, tuntuu puuttuvan monelta.

Äänekkäitä mielipiteitä

Huoli lukutaidosta on yleinen ja myös äänekkäästi julki lausuttu: aiheesta ovat esittäneet näkemyksiään monet ammattilaiset. Opettajaa kuitenkin kiinnostaa erityisesti se, miten asianosaiset itse ilmiöön suhtautuvat. Kiinnostaako nuoria oma lukutaito ja sen kehittäminen – vai lysähtääkö otsa jälleen pulpettiin raskaan ja kenties merkityksettömältä tuntuvan kysymyksen painaessa?

”Lukeminen on tylsää”, kuuluu opettajalle tuttu tokaisu. Tähän ei kuitenkaan pitäisi tyytyä.

Asiasta on erittäin tärkeää keskustella nuorten kanssa, ja keskustelun virittäjänä voi puolestaan toimia räväkkä teksti itse aiheesta. Pyrin luettamaan esimerkiksi tekstejä, jotka käsittelevät juuri nuorten lukutaitoa ja köyhtyvää sanavarastoa. Tekstejä tarkasteltaessa alkaa sitten vähä vähältä kohota pipon reuna jos toinenkin: aihe sinänsä synnyttää keskustelua ja äänekkäitä mielipiteitä.

Tunteikkaasti suhtaudutaan myös vieraampien tai erikoisempien sanojen tulkitsemiseen. Tämä käy ilmi usein. Sanojen merkityksen selittämisessä yllättäen jopa kilvoitellaan. Selvästi nuoret kokevat älykkyydeksi mm. synonyymien tuntemisen tai kyvyn tulkita tekstiä laajemmin. Omaa osaamista tai tietämystä esitellään ylpeästi, kuten syytä on. Loppujen lopuksi huomataankin, että tekstiä on ihan kiinnostavaa tutkia.

Koskettavaa materiaalia

Hyvän ja nuoria koskettavan pohjatekstin tai muun materiaalin löytyminen on olennaista. Tämä koskee tietysti myös oppimista yleensä. Hyviä artikkeleja onneksi löytyy, ja niin löytyy myös laajemmin äidinkielen opetukseen sopivia kaunokirjallisia tekstejä kuten runoja ja novelleja, jotka synnyttävät poikkeuksetta ajatuksia, oivalluksia ja yllättävän syvällisiä tulkintoja.

Kirjallisuuden käsittelyyn sopivat mainiosti myös monenlaiset laululyriikat. Paksujen romaanien syöttäminen voi sen sijaan aiheuttaa hankausta ja kauaskantoisia torjuntareaktioita.

Kun opintojakson päättyessä pyytää opiskelijoilta viimeisiä palautteita, suostuvat useimmat reflektoimaan lukutaitoaan ja sen hyödyllisyyttä monisanaisemmin. Viesti on usein vakuuttavan yhtenevä. Opiskelijoiden mielissä ahkera lukeminen ja kehittyvä lukutaito yhdistyvät itseilmaisun kehittämiseen, älykkyyteen ja elämässä pärjäämiseen:

”Se (lukeminen) auttaa ymmärtämään muita tekstejä.”

”Minusta tulee parempi ammattilainen.”

”Opin ymmärtämään maailmaa.”

On turha kuvitella, että aivan kaikki saisi kiinnostumaan lukemisesta ja lukutaitonsa kehittämisestä. Opettajan täytyy kuitenkin parhaansa mukaan koettaa herätellä opiskelijoidensa omaa kiinnostusta. Käsittelyssä on hyvä käyttää mielekkäitä tekstejä sopivina annoksina. Aiheesta on myös tärkeää puhua kiinnostuneesti, syyllistämättä, kannustavasti ja avoimesti.

---