Kun suomalainen kertoo taittelevansa lennokin, lavastavansa elokuvan tai ruokkivansa siiliä, hän tulee puhuneeksi virolaislainoin. Karkeasti murjaisten tähän suomalaisten aktiivikäytössä olevat virolaislainat sitten jäävätkin. Virossa sen sijaan suomalaisuuksia vilistää mennen tullen – eikä pelkästään Tallinnan-lautoilla vaan myös kielessä.
Viron kieleen on lainattu suomesta sanoja sekä tietoisesti että tiedostamatta. Esimerkiksi kaikki sanat lauseesta kummaline julm erak saabub (’kummallinen julma erakko saapuu’) ovat kielenkehittäjä Johannes Aavikin (1889–1973) suomi-intohimon puunviljoja (hedelmiä). Lausekin on kummallinen, mutta havainnollistaa bloginiekan sanomaa sopivan kärjistetysti: suomalaislainoja on virossa niin paljon, että niistä voi muodostaa kokonaisia lauseita. Lainaliikenne on kuitenkin ollut selvästi laivaliikennettä yksisuuntaisempaa.
Vuonna 2015 Suomessa asui Tilastokeskuksen mukaan noin 50 000 Viron kansalaista. Vuotta aiemmin Ylen MOT-selvityksessä arveltiin jopa kaksinkertaisen määrän työskentelevän Suomessa. Eteläiset sukulaiset ovat siis täällä jokapäiväisiä kielivieraita (tai kielituttuja). Kuinka oivallinen mahdollisuus viimein vastalainoille! Jotta päästäisiin vireästi alkuun, ehdotan vähintään seuraavien sanojen istuttamista suomeen.
Puunvilja ja bloginiekka
Jos on koskaan yrittänyt kirjoittaa yhtä virkettä pidempää tekstiä hedelmistä, huomaa pian kaipaavansa synonyymejä: niitä ei yksinkertaisesti ole. Apuun voisi rientää viron puuvili, joka kuulostaakin sympaattisen antisankarin nimeltä, Puu-Vili. Kotoisampi väännös sanasta olisi puunvilja, jota taivutettaisiin kuin viljaa. Runollista ja käyttökelpoista, eks ju?
Kirjoittaja otti jo vapauden ujuttaa puunviljan osaksi kirjoitustaan, ja samanlaiseen rehvakkuuteen hän yltyi nimetessään itsensä bloginiekaksi. Niekka on venäläistaustainen yhdyssanojen osa, jolla on suomenkin murteissa ja vanhemmassa kirjakielessä muodostettu substantiiveja, kuten soittoniekka.
Viron vastine -nik on selvästi produktiivisempi: se on vakiintunut johtimeksi esimerkiksi tavallisiin tekijännimiin kirjanik ’kirjailija’ ja põgenik ’karkulainen’. Tästä tuotteliaisuudesta suomi voisi ottaa mallia. Varsinaista *bloginik-ilmausta en ole viron kielessä (valitettavasti) kohdannut, mutta uskoakseni sitäjäljittelevällä bloginiekalla ja muilla niekoilla voisi olla edessään pitkä ura hajuttoman -ja ~ -jä -johtimen rinnalla.
Lolli ja jaksu
Näin somen valtakaudella LOLit ja jaxuhalit ovat ujuttautuneet ruuduilta puhekieleen. Harva tosin tietää, että virolaisilla on ollut elinvoimaiset, erinomaiset versiot sanoista jo kauan ennen somea.
LOL on lyhenne englannin ilmauksesta laughing out loud, mutta viime vuosina sitä on alettu käyttää vilpittömän huvittuneisuuden sijaan sarkastisesti. No voi lol -tyyppisistä, toisen naurettavia tekoja ivaavista ilmauksista on vain lyhyt askel viron ’hölmöä’ ja ’höperöä’ tarkoittavaan adjektiiviin loll : lolli. Sanaa on vanhastaan käytetty myös suomen murteissa, lähinnä vetelästä ihmisestä puhuttaessa.
Some- ja murretaustansa vuoksi virolaislainat lolli ja miksei myös lollipää solahtaisivat kieleen kuin itsestään. Samantapainen helppo istuttaminen onnistuisi jaksu-sanalle, joka esiintyy viron yleiskielessä mutta paikoin myös suomen itämurteissa merkityksessä ’jaksaminen, vointi, voimat’.
Viron kieleen lollahtanut bloginiekka voisi listata lainaideoita loputtomiin, mutta lukijoiden jaksua ajatellen lienee tehokkaampaa tiputella ehdotuksia monessa erässä. Potentiaalia viron ilmauksissa kuitenkin riittää. Vai onko olemassa esimerkiksi hellyttävämpää hellittelyä kuin musirull? Armas musirull, tee kalli-kalli, musi-musi. Kutsutaan toisiamme pusurulliksi ja maailma on heti hymyn verran lämpöisempi paikka.