Yksi varma kesän merkki on hävyttöminä pidettyjä paikannimiä koskevat lehtijutut. Tänäkin vuonna ainakin yksi aihetta sivuava juttu on jo julkaistu (Pelastuslaitos sai tehtävän Paska-Avenuelle – omakotitalo paloi asuinkelvottomaksi, Ilta-Sanomat 11.6.2017). Minusta on kuitenkin kiinnostavampaa se, millaisia vaihtoehtoisia nimiä hävyttömästi nimetyille paikoille on keksitty. On aivan normaalia, että paikoilla on monia nimiä, mutta hävyttömiä nimiä on kierretty yllättävän samankaltaisin keinoin.
Vatut, pahat ja hävittömät
Suomessa lukuisia lampia on nimetty sukuelinten nimitysten mukaan. Esimerkiksi Vittulampia löytyy Nimiarkiston kokoelmista kymmeniä. Yleensä tällainen nimi on annettu pienelle suolammelle sen ulkonäön vuoksi. Katsotaanpa, millaisia vaihtoehtoisia nimiä näillä paikoilla Nimiarkiston tietojen mukaan on.
Joskus rinnakkaisnimi on luotu vaihtamalla muutamaa kirjainta nimen alkuosasta. Suomussalmella ja Karttulassa on Vittulammesta tullut Vattulampi, Parikkalassa ja Kangaslammilla Viitalampi, Rautavaaralla Viululampi, Kiteellä Vilolampi ja Villalampi,Nurmeksessa Viulukkalampi ja Rautavaaralla Virsulampi.
Joissakin tapauksissa hävyttömän nimen alkuosa tai koko nimi on korvattu jollain kiertoilmaisuilla. Tällaisia Vittulammen rinnakkaisnimiä ovat muun muassa Virtain Pahalammi, Enonkosken Häpylammi, Kuopion Häpeälampi, Muuruveden Häpeänlampi, Kivijärven Hävitön, Ranuan ja Kiteen Hävitönlampi, Kiuruveden Hävittömänlampi, Kuhmoisten Ruokottomanlammit, Leppävirran Nimetönlampi, Iisalmen Pahaniminen, Kontiolahden Pahanniminenlampi, Saarijärven Vaimolammit ja Kontiolahden Hamelampi.
Ei paskaa pahempaa
Miksi tällaisia vaihtoehtoisia nimiä sitten on keksitty? Yksi syy on tarve muokata nimiä peruskarttaan sopiviksi. Karttanimien valinnassa periaatteena on ollut, että ”paskaa pahempaa ei paineta”. Rautavaaralla onkin nimien kerääjälle kerrottu maanmittarin keksineen Viululampi-nimen. Kuopiossa on muisteltu kartoittajien antaneen Häpeälampi-nimen.Ilomatsissa oli kartoittaja Vittulammen nimen kuullessaan ehdottanut karttanimeksi Häpylampea. Kivijärvellä kartantekijät olivat muuttaneet ”ruokottoman kansanomaisen nimen” Hävittömäksi. Maanmittarin antama on myös Saarijärven Vaimolammit. Pielisjärven topografisessa kartassa vuodelta 1972 on osin sensuroitu nimi V.lampi.
Myöskään Nimiarkistoon hävyttömät nimet eivät aina ole päätyneet. Paikanimien keruu oli vilkkainta 1960- ja 1970-luvuilla. Kerääjät olivat yleensä kielitieteitä opiskelevia ylioppilaita, usein nuoria naisia. Tuon aikaisen keruuohjeistuksen mukaan taas piti pyrkiä haastattelemaan vanhempia isäntämiehiä. Kun nimiä vielä kerättiin maaseudulta ja ylioppilas tuli kaupungista (vaikka saattoikin alun perin olla oman pitäjän tyttöjä), ei ole ihme, että hävyttömämpiä nimiä ei ole kerääjälle haluttu sanoa.
Sama voi toki päteä maanmittaajan kohdalla, vaikka nämä luultavasti olivat yleensä miehiä. Jämsässä onkin kerrottu, että kartoittajalle ei haluttu mainita kansan keskuudessa käytettyä nimeä vaan se ”lievennettiin” Pahalammiksi.
Arkipuheessakin on voitu vältellä hävyttömien nimien käyttöä, erityisesti lasten tai naisten läsnä ollessa. Enon Pahanniminenlampi on ollut lasten kuullen käytetty nimi. Leppävirran Nimetönlampi-nimeä taas on käytetty ”häveliäisyyssyistä”. Kanneljärvellä on 1950-luvulla sanottu, että Vittulammi muutettiin Häpylammiksi ”sit ko ihmist alkoit vähä sivistyy”. Muuruvedellä puolestaan lammen nimi on kertoman mukaan vaihdettu Häpeänlammeksi papin käskystä.
* * *
Jos hävyttömät nimet kiinnostavat, kesälomareissulla voi bongailla edellä mainittujen kaltaisia paikannimiä ja kysellä seudun asukkailta paikkojen ”oikeita” nimiä. Ja eiköhän tänä kesänäkin muutama hävyttömiä nimiä luetteleva lehtijuttu saada.