Lokakuun 15. päivänä vuonna 2014 Verohallinnon viestintäsuunnittelija Reeta Tolonen vastasi sivuillamme kymmeneen kieliaiheiseen kysymykseen. Kysymykset osoittautuivat hyviksi ja aikaa kestäviksi, ja niihin on vuosien varrella vastannut kieli-ihminen jos toinenkin.
10 kysymystä kielestä -palstan kymmenvuotissyntymäpäivän kunniaksi olemme keränneet tähän juttuun osuvia sitaatteja matkan varrelta. Hyvää kielimatkaa!
1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Kieli-ihmiseksi voi tulla monella tavalla. ”See alko siit, ko mää synnysi…”, Heli Laaksonen arvelee. Jotkut vastaajista osaavat mainita yksittäisen hetken. Sami Suviranta kirjoitti kahdeksanvuotiaana koulun lehteen tarinan Kadonnut hiuksi. Samin isä väitti, että otsikkoa piti korjata.
Eero Voutilainen muistelee kiinnittäneensä jo nuorena huomiota siihen, miten kaksi ihmistä saattoi kuvata saman asian tai tapahtuman aivan eri tavoin, esimerkiksi korostaa siitä erilaisilla sanavalinnoilla eri puolia (se meni rikki – sä rikoit sen). Se sai hänet hänet vaikuttumaan kielen voimasta.
Sattuma liittyy kaikkeen. Jaakko Leino päätyi suomen kielen pariin vahingossa. Asiaa liittyi muun muassa ranskalaisen filologian pääsykokeesta pommiin nukkuminen. Leealaura Leskelän pääaine puolestaan valikoitui hänen istuessaan Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen kirjastossa tuomiokirkon kupolia tuijotellen: hän ajatteli, että olisi ehkä vähän helpompi kirjoittaa gradu suomeksi kuin saksaksi.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Osa kysymyksistä eli vuosien varrella. Alun perin kyselimme, mikä suomessa kiinnostaa. Myöhemmin laajensimme horisonttia vastaajan äidinkieleen ja muihin kieliin.
Vastauksissa korostuu laajuus ja rajattomuus, ikuinen liike. Kaisa Häkkisen mukaan kieli on valtava aineistopankki, josta aina löytää jotakin, jota ei ennen ole tiennyt. Sanoja voi aina tehdä lisää, jos entiset eivät riitä, korostaa Maisa Martin. Ville Elorantaa kiehtoo kielen alati läsnä oleva muutos.
Rajatonta voi olla myös ilmaisuvoima. Juha Kauppista kiehtoo se, miten järisyttäviä asioita voi saada aikaiseksi muutama sana ruudulla, paperilla tai sanottuna. Kieli ja kielet ovat iso asia: Juha Hurmeen mukaan kielet tekevät ihmisestä ihmisen, erityisen eläimen.
Piia Mikkolan mukaan loputtoman mielenkiintoista on vuorovaikutuksen tutkiminen. Siitä löytää aina uusia elementtejä. Kati Hitruhinia kiinnostaa, miten kielessä näkyy se, miten hahmotamme ja jäsennämme maailmaa.
Kielenkäyttäjien suuri enemmistö on muita kuin kielen asiantuntijoita. Johanna Vaattovaara ajattelee siksi, että yksi kielentutkimuksen keskeisiä tehtäviä on tutkia kielenkäyttäjien ymmärrystä kielestä heidän omista lähtökohdistaan. Kaisa Kaurasta kiinnostaa kirjoitustaidon kehitys. Miten 1800-luvun kouluja käymättömät ihmiset käyttivät välimerkkejä tai ilmaisivat tunteitaan ja ylipäätään itseään kirjallisesti?
Tiina Kinnusen mukaan kääntämisen kinkkisyys piilee usein helpoissa, jokapäiväisissä sanoissa ja ilmiöissä. Esimerkiksi ”hyvä arki” on suomalaiselle melko itsestäänselvä käsite, mutta englanniksi pitää joskus kiertää kaukaakin, että tavoittaa saman. Cristal Snow taas rakastaa sanoja, jotka ovat itsensä näköisiä.
Helka Riionheimon mielestä sukukielten samuus ja erilaisuus on loputon aarreaitta. Ulpu Mattus-Kumpunen näkee kielten käyttämisen suorastaan erilaisina maastoina. Tuttu kieli on helppokulkuinen maasto. Vieraalla kielellä toimiessaan Ulpu kömpii risukossa tai juoksee tiheässä metsässä.
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Kieli-ihmisten elämä on kieltä täynnä. Lauri Hänninen tuntee olevansa kuin kielenkääntäjä: rakennusviraston viestintätiimissä hän kääntää insinöörien, lakimiesten ja arkkitehtien byrokraattisesta virastokielestä yleiskieleen. Pälvi Tammi ja Pertti Seppä puolestaan kertovat, miten selkokieli aiheuttaa jatkuvasti riittämättömyyttä. Tavoite karkaa aina askelmitan eteenpäin.
Kieli on jokaiselle ajattelun väline, osa omaa identiteettiä, kirjoittaa Jenni Haukio. Kieli on siis läsnä olemassaolon jokaisessa hetkessä. Karjalan kieli on minun elokses joga päiviä, kertoo puolestaan Natalia Giloeva eli Hiloin Natoi: Pagizen, kirjutan, ruan dai elän karjalakse.
Kielestä ei pääse helposti irti, harva haluaakaan. Karita Suomalainen keskustelee kielestä ja kielistä mielellään myös vapaa-ajallaan. Heikki Aittokoski puolestaan harrastaa kömpelöitä sanaleikkejä – vai onko kyse peräti pakkotoiminnosta? Johanna Lehtonen nauttii euroviisuista musiikin lisäksi juurikin siellä esillä olevan kielten ja kulttuurien kirjon takia.
Kieli on voimakas työkalu. Kun Tarja Halonen tekee työtä kestävän kehityksen edistämiseksi, kieli on se, jolla ihmiset voi saada vakuuttuneiksi.
Joskus sorvin ääreltä on kuitenkin terveellistä poistua. Harri Uusitalo pyrkii loma-aikoinaan jättämään kielitieteen taka-alalle ajatuksistaan, sillä hän kaipaa elämässään selkeää työn vastapainoa.
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
Kielimaiseman kirjavuus kiehtoo. Reeta Tolosesta oli kiinnostavaa kuulla, miten hänen tyttärensä koulussa oppilaiden kotikielten kirjavuus vaikutti yhteiseen puhekieleen.
Kirjavaa oli ennenkin. Lauri Haapasen isoisän äidin kotikieli oli ruotsi, minkä lisäksi koulutodistuksessa oli arvosana suomesta, saksasta, venäjästä ja latinasta, olisikohan ollut ranskastakin. Mitäpä siitä, Matti Punttila tuumailee. Sellaistahan se on aina ollut, kirjavaa. Mukana on hyvä sinnitellä ja yrittää vaikuttaakin, jos jossain kohdassa näyttää menevän pahasti pieleen.
Kieli ei ole pysäytyskuva, Tarja Nikula toteaa. Yhteiskunta, elämäntapa, maailmankuva muuttuvat, Liisa Granbom-Herranen kirjoittaa. Miten kieli voisi säilyä muuttumattomana?
Kaino Laaksosen mielestä kielen ja kielenkäytön on seurattava aikaansa. Etenkin sosiaalinen media on saanut kirjoittamaan sellaisetkin henkilöt, joille kirjoittaminen ei aiemmin olisi ehkä ollut luontevin viestintämuoto. Aino Piehl puolestaan miettii, miten kielenkäyttöä muuttaa se, että muita kuin lyhyitä tekstejä luetaan ja kirjoitetaan oma-aloitteisesti vähemmän kuin ennen. Saako kehitys aikaan sen, että ymmärrettävämmästä virka- ja säädöskielestä tulee suositeltavan sijaan välttämätöntä? Pekka Aittakumpu korostaa lukutaidon heikkenemisen vaikuttavan kaikkeen, koska lukutaito on sidoksissa esimerkiksi muuhunkin oppimiseen.
Leena Nissilä painottaa sitä, että useiden eri kielten taito on iso voimavara sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Suomen kielelle rakkauttaan vannoo Pasi Heikura: suomen kieli on hänestä ihan hauska ja rakkaudella rakennettu apparaatti.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Pakko uskoa, uskon, Mia Halonen linjaa. Mikko Virtanen puolestaan lainaa tunnettua fennistiä: ”Mulla on valtaa, mä koulutan muita.” Markus Kajo asettelee sanansa vaatimattomammin: ”Kyllä varmaankin vähäsen.”
Tomi Visakko toivoo, että tutkijoita kuunneltaisiin enemmänkin ja nimenomaan tutkijoiden eikä esimerkiksi median intressien ehdoilla. Anne Helttusen mielestä Äidinkielen opettajain liiton jäsenet, äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat, tekevät vaikuttavaa työtä päivittäin.
Nyky-yhteiskunta tarjoaa vaikuttamiseen uusia väyliä. Sosiaalisella medialla on ollut Tuomo Kondien mukaan valtava vaikutus siihen, että marginalisoidut ryhmät saavat oman äänensä paremmin esille. Ari Sainio pitää yhden ihmisen vaikutusmahdollisuuksia melko pieninä, mutta korostaa yhteisön voimaa esimerkiksi selkokielen aseman parantumisessa. Thomas Sandholmille on kunnia saada näyttää, että viittomakieltä voi viittoa uutisissa ja että viittomakieli on kieli muiden joukossa.
Jenna Kanerva toivoo, että suomen kieleen liittyvällä kieliteknologian tutkimuksella on mahdollistava vaikutus. Suomen kielen esille tuominen hyödyttää toivottavasti myös muita pieniä kieliä.
Yhdessä haastattelussa äänessä oli pohjoissaamen kurssin oppilaita ja opettaja. Heiltä kysyttiin, pystyvätkö he vaikuttamaan siihen, miten saamen kieliin Suomessa suhtaudutaan. Jenna Jurvakainen, Leena Ongley, Hannu Honkakoski ja Alfred Uibokand sekä yliopisto-opettaja Ilona Kivinen korostavat yksittäisen ihmisen mahdollisuuksia levittää tietoisuutta, synnyttää pohdintaa ja tuoda esille uhanalaisten kielten puhujien oikeuksia.
6. Mitä mieltä olet puheista, joiden mukaan suomi on kuoleva kieli?
Palstan alkuvuosina kysyimme suoraan suomen kielen kohtalosta. Vastaajat pitivät huhuja suomen kielen kuolemasta vahvasti liioiteltuina. Marjukka Saarijärvi kysyy suoraan vastapalloon, miksi suomi olisi kuoleva kieli. Mitä enemmän Tuula Uusi-Hallilan oppilaat opiskelevat vieraita kieliä, sitä enemmän he arvostavat äidinkieltä ja sen merkitystä. Henna Leskelän mielestä mielenkiintoinen näkökulma asiaan on, millaista vahinkoa on mahdollista tehdä jatkamalla puheita kielen kuolemasta. Kielestä ei pidä tehdä harvinaista muumimukia, joka otetaan esille vain juhlatilaisuuksissa.
Johanna Komppa muistuttaa, että toki joillain elämänalueilla, vaikkapa tieteen ja korkeakoulutuksen kielenä, suomen kielen merkityksestä ja asemasta on käytävä keskustelua, jotta suomen käyttöala ei ajan kuluessa kapenisi. Erilaisista ilmiöistä ja abstrakteistakin asioista pitää pystyä jatkossakin keskustella myös suomeksi.
Toki väite on myös totta, Erkki Lyytikäinen muistuttaa. Kunhan valitaan vain kyllin pitkä odotusaika, vaikkapa 100 000 vuotta. Aurinkokuntammekin on kuoleva aurinkokunta, viimeistään vuonna 5 000 000 000 aaj. kaikki on ohi. Mutta tällä hetkellä sekä aurinkokunta että suomi voivat hyvin.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Sittemmin laajensimme kysymystä Suomessa käytävään kielikeskusteluun. Siitä oli monella sanottavaa. Tiina Sanila-Aikion mielestä on tärkeää muistaa, että Suomi on ollut monikielinen ennen ”yksi kieli, yksi mieli” -valtion rakennusperiaatetta. Salla-Maaria Suuriniemi on ollut ilahtunut siitä, että kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen liittyvät kysymykset ovat viime aikoina saaneet melko paljon palstatilaa myös valtavirtamedioissa.
Reetta Pekkanen muistuttaa, että ei liene yhtä yhteistä kielikeskustelua vaan monta limittäistä keskustelua, joihin kaikki osallistuvat omista lähtökohdistaan käsin. Kielikeskustelua ei Roni Hermon mukaan ylipäänsä voi koskaan olla liikaa.
Minna Mäkisen mielestä käytämme hirveästi sanaa pakko kun puhumme kieltenopiskelusta. Riikka Heikinheimon mukaan meidän pitäisi päästä rohkeampaan keskusteluun esimerkiksi vieraista kielistä, kielten oppimisesta ja oppimisen uusista tavoista. Mikä olisi paras vieras kieli opittavaksi silloin, kun lapsen herkistymisvaihe on vastaanottavaisin? Englannin vaikutuksesta ollaan huolissaan, mutta Iiris Taskisen mielestä on loppujen lopuksi enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia, että niin monet nuoret puhuvat sujuvaa englantia äidinkielensä lisäksi.
Jokainen kielenkäyttäjä tekee kielipolitiikkaa omilla valinnoillaan, Riikka Länsisalmi muistuttaa. Janne Kankkosen mielestä kielitietoisuuden kasvattamisen myötä pystymme ehkä lopulta asettumaan toistemme asemaan riippumatta siitä, kuka kuuluu vähemmistöön ja kuka ei. Erikieliset ihmiset kohtaavat päivittäin. Tiina Onikki-Rantajääskö korostaa, että monikielisten käytäntöjen kehittäminen ja selkokielen käyttö saisivat tulla paremmin esiin ratkaisuina moniin tilanteisiin.
Minna Rytisalo on huolissaan lukutaidon tilasta. Lukutaidon ei pitäisi olla luksustuote. Sillä kiinnitytään ihmisyhteisöön.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Lauri Hännisen mielestä kauneinta ovat hänen lastensa sanat. Kun eteisessä halataan ja sanotaan: ”Isä, mun on ollut sua ikävä.” Seija Paasosen mielestä kauneinta on se, miten kielellä voi maalata melkein kuin taidemaalari väreillään.
Sisko Brunni pitää verbiliitoista (olla tekevinään; olla tekemäisillään; tulla, jos on tullakseen). Miten ihmeessä kieleen onkaan voinut muodostua ilmauksia, joihin on ladattu niin mahdottoman paljon merkitystä? Joanna Rydzewska-Siemiątkowska pitää siitä, että vierasta kieltä puhuessa tutustuu natiivipuhujiin.
Kielet ovat avaimia erilaisiin kulttuureihin, ajatustapoihin, maailmankatsomuksiin, ihmisten sieluihin, Suzanne Innes-Stubb kertoo tuoreimmassa 10 kysymystä kielestä -haastattelussa. Mikä voisi olla kauniimpaa?
Kauneus ja kauheus linkittyvät yhteen. Ulla Vanhatalon mielestä kauneinta ja kauheinta on se, miten äidinkieli yhdistää ja erottaa ihmisiä. Äidinkielen merkitys on käsittämättömän suuri.
Kimmo Svinhufvud suhtautuu kieleen ensisijaisesti melko välineellisesti. Kielellä tehdään asioita, ja nuo asiat voivat olla myös kauheita. Vihapuhe ei ole Yrjö Laurannon mukaan ensisijaisesti kielessä, se on ihmisen mielessä. Kielessä itsessään ei ole hänen mielestään mitään kauheaa.
Kauheinta taas ovat Maija Saviniemen mielestä kesken jääneet lauseet ja virkkeet. Ne ovat uteliaan ihmisen painajainen. Risto Koskensillan mielestä kauheaa olisi jättää hyödyntämättä kielen loputtomia mahdollisuuksia. Hannu Heikkisen mukaan pahinta on verhota vallankäyttö kielen valkoiseen seittiin.
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Vedetään henkeä. Vielä kerran! Ja sitten: Vastaajat olisivat
yleistajuinen tieto- tai opaskirja, magneettirunoutta, libretto, käyttöohje, saarna, kolumni, veijarinovelli, minuuttinovelli, pirteä pakina, lehtiteksti, kirjan takakansi, selkoruno, essee tai sen parodia, aforismikokoelma, sarkastinen twiitti, kaunokirjallisuutta, yleistajuinen tiedeartikkeli, historiallinen romaani, reportaasi, elämäkerta, runo, lyhyt proosa, 1600-luvulla ilmestynyt tulkkisanakirja, hybridi josta ei ota selvää, tekstiviesti, genrerajoja rikkova luova taiteilija, romaani, lastenruno, tilapääruno, proosallinen novelli, novelli, yhdistelmä arkikieltä ja juridiikkaa, asiateksti, jotain luennon, iskelmän ja vitsin välimaastosta, musiikkikappaleen sanoitus, romaani, hidassoutuinen ja kuiva asiateksti, non-non-fiktio, jotain journalistista, kaikkia tekstilajeja rikkova genre, kansakoulun oppikirja 60-luvulta, äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen tekstitaidon vastausteksti, kierolla tavalla hauska tai hieman sopimaton tarina, ylipitkä tviitti, liian suorasanainen tviitti, leikekirja, elävästi kirjoitettu asiateksti, sanalista, neuleohje, miellekartta. rakkausruno, taistelulaulu, vitsikäs sarjakuva, vapaamittainen runo, päiväkirjan, kolttasaamelaisten joiku, poliittinen karjalankielinen punk-kappale, haiku, arkikeskustelu, Shakespearen blank verse, novellikokoelma, päättymätön parisäe, pakinan leipäteksti (Berthold Garamond OSF:llä ladottu), asiaproosa, pamfletti, blogiteksti, pagizuttelu ’haastattelu’, perheen sisäinen viestittely, satu, neuleohje, joukko sekavia sivulauseita, proosaruno, potilaskertomus ja av-tekstitys.
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Saarelle lähtisi mukaan vaikka mitä. Minäpä tiedän. Tämän kirjaston voisi esitellä myöhemmin aivan omassa jutussaan!
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Iloitkaa kielestänne ja kielistänne, kannustaa Minna-Riitta Luukka. Käyttäkää suomea! Se on oikeasti kieli joka lähtöön, kehottaa Ian Mac Eochagáin. Älkääkä unohtako puhua sitä myös maahanmuuttajien kanssa.
Lukekaa tai kuunnelkaa kirjoja, suosittelevat Hanna Hinttala ja Satu Mikkonen. Nauttikaa elämästä ja olkaa suhteellisuudentajuisia, opastaa Nina Kamppi.
Jenni Viinikka kääntää asetelman: Vaatikaa meiltä hallinnon työntekijöiltä ymmärrettävää kieltä.
