Martinpäivää vietetään 10. tai 11. marraskuuta sekä pyhimys Pyhän Martin että Martti Lutherin muistoksi. Suomessa Martti viettää nimipäiväänsä marraskuun 10. päivänä.
Suomen murteissa on paljon martinpäivään liittyviä sanoja ja sananparsia. Niinpä myös Suomen murteiden sanakirjassa on monia martti- ja martin-alkuisia sana-artikkeleita. Ne on julkaistu sanakirjan uusimmassa päivityksessä tänä vuonna. Sanakirjan aakkosväli on tällä hetkellä a–mnää.
Martinpäivän, kuten monen muunkin juhlapäivän vietolla on juurensa esikristillisessä ajassa. Vuodenaikaan sopivasti se yhdistyy satokauden päättymisen juhlintaan. Martinpäivän seutuna on muun muassa teurastettu kotieläimiä ja valmistettu martinmakkaraa ja martinvelliä. Rovaniemellä tämä velli on keitetty lampaan päästä ja sorkista.
Inkerissä martinmakkara on merkinnyt syksyn ensimmäistä lankavyyhteä, jonka on pitänyt olla kehrättynä martinpäivään mennessä. Osassa lounaisia välimurteita taas tämä vyyhti on tunnettu nimellä martinlortti.
Aijjai Martti jo tulloo, miul_eij_uoi Martim makkaraakaa keträätty. (Tuuteri)
Joks teitill_on kehrätty martillortti? (Somerniemi)
Nimipäiviin ja muihin merkkipäiviin on agraariaikana kytkeytynyt töihin, säähän ja vuodenkierron tapahtumiin liittyviä muistisääntöjä, niin myös martinpäivään.
Kuus (viikkoa) Mikost Marttih, kuus Martist jouluh. (Iitti)
Simon päivänä (28.10.) järvet alkavat jäätyä: Simo siltoi tekkyö, millä Martti moal̆le peäsyö. (Pyhäjärvi Vpl)
Jos lumej juoksuttaa ennem Marttija àitail läpi niin se lumi èi pysy. (Utajärvi)
Etenkin Inkerissä martit tai martinsantit ovat olleet talosta taloon kiertäviä ilonpitäjiä tai kerjäläisiä, tunnettiinhan Pyhä Martti vähäosaisten suojelijana. Osassa kannakselaismurteita martti-sanalla on ollut erityinen merkitys: sulhaskokelaan puhemies, eräässä mielessä suojelija hänkin. Viipurin läänin Uudellakirkolla on kerrottu: Kaks miestä ol hänel marttìn ku pit olla kaks niitä marttiloi.
