Suomessa on tänä keväänä jämähdetty aikamoiseen työmarkkinajuntturaan, kun Petteri Orpon hallitus on viemässä läpi suunnittelemiaan työelämäuudistuksia. Muutokset ovat ehkä työnantajapuolen mieleen, mutta työntekijöiden vinkkelistä ne näyttävät lähinnä heikennyksiltä. Ammattiliitot ovatkin organisoineet lakkoja kääntääkseen hallituksen pään.
Sana lakko perustuu lopettamista tarkoittavaan lakata-verbiin, ja työnseisaukseen viittaava merkitys sillä on ollut jo 1800-luvun lopulta saakka. Sittemmin kieleen on syntynyt lukuisa joukko lakko-alkuisia yhdyssanoja, joiden loppuosan merkitys on kuvallinen. Kielitoimiston sanakirjaan asti on ennättänyt esimerkiksi lakkoase, joka onkin työtaistelussa melkoinen tykki.
Tuoreimpiin tulokkaisiin lukeutuu lakkomoukari, johon liittyy ajatus vastapuolen tavoitteiden murtamisesta kunnon tärskyllä. Samaa voi yrittää lakkopommilla. Toiset lakkosanat pohjautuvat pikemminkin vähittäisen kiristymisen mielikuvaan. Esimerkiksi lakkoruuvia vääntämällä taivutellaan toista osapuolta antamaan periksi.
Kiristymisen vaikutelma on ominaista myös lakkosolmulle, jolla viitataan kiistakumppaneiden välisen tilanteen jumiutumiseen. Nyt pitäisikin löytää oikea naru, josta vetämällä työmarkkinoiden umpisolmu saataisiin höltymään.